Ravisteltu matkailuidentiteetti

Oletteko koskaan kokeneet sitä tunnetta, kun ei yhtään tiedä, millainen matka sopisi itselle parhaiten? Mikä eniten kiinnostaa ja mikä ei? Minne en ainakaan matkusta?

Tammikuisten Matkamessujen yhteydessä olen useampana vuonna miettinyt omaa matkustustyyliäni ja sitä, millaisia matkoja tykkään tehdä eniten. Matkojen suhteen olen aina ollut kaikkiruokainen muutamalla allergialla höystettynä. On tullut tehtyä kaupunkilomia, rantalomia, aktiivilomia, soolomatkoja, pariskuntamatkoja sekä matkoja vauva kainalossa tai kavereiden kanssa. On ollut lyhyitä, pitkiä ja keskimittaisia matkoja. Pääasiallisesti olen aina budjettimatkaillut, mutta silloin tällöin on tullut panostettua parempaan hotelliin, parempiin lentoaikoihin tai törsättyä ruokaan ja retkiin. Joskus tällaisesta on tullut huono omatunto.

Eihän sitä kai tarvitsekaan olla mikään tietyn matkailugenren edustaja. Tykkään tehdä monenlaisia matkoja erilaisilla kokoonpanoilla. Silti, olen huomannut viimeisen parin vuoden aikana, että mielenkiinnon kohteet ja matkoihin liittyvät odotukset ja niiden suunnittelu ovat muuttuneet. Äitiys on myös muuttanut minua, mutta vaikuttanut mukavuudenhaluuni ja siihen, mitä matkoilta odotan. Tämä on saanut minut suorastaan hämmentymään, että mikäs matkailija minä nykyisin edes olen. Koko reissaajaidentiteetti on mennyt ihan uusiksi. Matkailu ei ole silti vakavaa ja stabiilia puuhaa, vaan kulkee elämän mukana. Matkailutyyli muuttuu varmasti tulevienkin vuosien aikana. 

Erilaisia matkoja ja matkustustyylejä on tullut kokeiltua monenlaisia, mutta monia asioita, joita haluaisin vielä tehdä ja kokea.  En ole koskaan ollut pidemmällä roadtripillä, käynyt safarilla tai valloittanut Mt.Everestiä. Teltassa nukkuminen ja eräjormailu ulkomailla ovat vielä toistaiseksi villi ajatus. Näitä nyt en ihan ensiksi lähde tekemään pikkulapsiaikana, mutta ehkä sitten joskus. Lapsen kanssa haluan reissata kohteisiin, missä on molemmille jotakin. 

Mikä sitten on muuttunut? Alla on muutama esimerkki.

Matkojen suunnittelu

Siinä missä ennen saatoin lähteä reissuun täysin auki, niin nykyisin käytän aikaa matkojen suunnitteluun. Pohdin etukäteen, mihin kohteisiin haluan matkustaa ja mitä näissä kohteissa haluan tehdä ja nähdä. Tämä on vähän niinkuin vuotuinen bucket list. Tämä ei tarkoita, että olisin heti alkuvuodesta tietoinen tämän vuoden matkasuunnitelmista. Olen hahmotellut listan kohteista, joissa haluaisin tänä vuonna käydä ja miettinyt ajankohtia, joina olisi mahdollisuus reissata. Osa matkoista toteutuu ja osa ei. 

Matkojen suunnittelu ja odottaminen ovat pitkästä aikaa tunteneet muutenkin kivoilta. Parin vuoden takainen matkustusähky vei innon koko matkailusta, mutta viime vuonna huomasin, miten kivaa on taas suunnitella, odottaa ja fiilistellä tulevia matkoja.

Tykkään edelleen fiiliksen mukaan menemisestä ja hetkessä elämisestä, mutta matkalla on kiva olla jonkinlaiset raamit. Erityisesti lapsen kanssa matkustaessa en halua, että reissun päällä tarvitsisi liikaa suunnitella, vaan kohteessa mennään päivttäin fiiliksestä ja säästä riippuen. Majoitukset varaan ennemmin hyvissä ajoin kuin viime tipassa. Erilaisia päiväretkikohteita on myös kiva selvittää etukäteen kuin vasta paikan päällä.

Millaisia matkoja?

Tykkään tehdä erilaisia matkoja. Kestoltaan matkat ovat yleensä 2 - 21 päivää. Pidempi reissu on monesti houkutellut, mutta pidän enemmän lyhyemmistä irtiotoista.

En ole mikään rantalomaihminen, joten pelkät rantalomakohteet tai ”nämä biitsit haluaisin nähdä” ovat lähteneet listalta. Rannalla jaksan olla maksimissaan yhden kokonaisen päivän ja sitten pitää päästä näkemään jo jotain muuta. Hotellin altaalla olisin levoton jo parin tunnin jälkeen. Siksi kohde, jossa on mahdollista käydä makaamassa palmun alla niin halutessaan, riittää minulle varsin hyvin. Tiedän kyllä, että muutaman vuoden päästä olen pakotettu olemaan siellä rannalla tai altaan reunalla muksun kanssa, mutta ehkä siitä selvitään ison kirjapinon ja podcastien avuin. Thaimaa on yksi esimerkkimaa, joka jakaa mielipiteeni. Voisin lähteä Pohjois-Thaimaahan, mutta en etelään saarille. Malediivit kuuluivat joskus "must see-kohteisiin", mutta nykyisin en oikein tiedä, mitä siellä tekisin.

Luonto on itselleni ollut aina tärkeä ja matkailussa sen arvo on painottunut enemmän viime vuosina. Nykyisin suunnittelen reissuja niin, että kohteessa on mahdollista päästä näkemään joku luontokohde. Kaupunkilomilla haluan aina puistoihin hengaamaan. Euroopassa ja muualla maailmalla on lukuisia luontokohteita, joissa haluaisin käydä. Listasin jokin aika sitten järvikohteet, jotka haluaisin nähdä Euroopassa. Muitakin vastaavia listoja voisin tehdä näköalapaikoista, vuorista tai laskettelu- ja vaelluskohteista.

Olen enemmän syttynyt aktiivilomista kuin kaupunkilomista. Viime vuonna juoksin ensimmäistä kertaa ulkomailla puolimaratonin. Tänä vuonna on taas uusia juoksukokemuksia luvassa. Juokseminen on niin kätevä tapa tutustua kaupunkiin.

Vuosien tauon jälkeen voisin myös kuvitella lähteväni yksin reissuun vaikkapa viikonlopuksi. En oikein vain tiedä, minne lähtisin. Viikonloppu yksin Roomassa kuulostaa samaan aikaan innostavalta, mutta masentavalta. Ajatustasolla yksinmatkailu kiinnostaa, mutta käytännössä haluan ottaa minireissaajan tai muun matkatoverin mukaan.

Matkakohteet

Matkakohteiden suhteen oma bucket listani on elänyt villisti viime vuosina. Moni kaupunkilomakohde on väistynyt luontokohteiden tieltä. Minireissaajan tuhistessa iltaisin, olen käyttänyt aikaani virtuaalimatkailuun. Sen myötä olen löytänyt uusia ja vanhoja kohteita, joihin haluaisin tutustua. Olen myös miettinyt useasti, että pitäisikö vaan heivata mäkeen koko bucket list ja valita matkakohteet vuosittain täysin fiiliksen mukaan. 

Kaupunkilomien suhteen olen vähän kahden vaiheilla. Itä-Euroopan kaupunkeja olisi kiva päästä näkemään enemmän. Minsk, Kiova, Krakova, Pietari ja Moskova kiinnostavat. En lähtisi Pariisiin, Lontooseen, Zürichiin tai Prahaan kaupunkilomalle, mutta niiden lähiympäristössä olisi paljon kaikkea mielenkiintoista. Suurkaupungeista potentiaalisin kohde on tänä vuonna New York, joka aiheuttaa aika ristiriitaisia tunteita. Jotenkin minua pelottaa, että pidänkö koko kaupungista.

Aasian suurkaupungit ympäristöineen sytyttävät ja kiinnostavat edelleen ainakin ajatuksentasolla, vaikka moni asia onkin muuttunut. Jos joku ehdottaisi Tokiota, Ho Chi Minh-cityä tai Hongkongia, niin jalkani olisi jo puoliksi lentokoneessa, mutta en jaksaisi mitään pitkiä kaukolentoja. Kaipuu kaukomaille on selvästi pienentynyt viime vuosien aikana. Vaikka olen monesti sanonut kaipaavani Aasiaan, niin en tiedä, minä vuonna sinne seuraavan kerran lähden. Aasian sijaan minua on alkanut kiinnostaa Kanada ja Afrikka.

DSC_0213.JPG
DSC_0070.JPG
DSC_0465.JPG
DSC_0015.JPG
DSC_0354.JPG

En ole vieläkään koskaan käynyt Espanjassa tai Kreikassa. Espanja ei kiinnosta matkailukohteena. Välillä olen miettinyt, pitäisikö vaikka matkustaa Madridiin, mutta en ole löytänyt yhtään järkevää perustelua, miksi sinne kannattaisi reissata. Balkanin alueella on edelleen paljon nähtävää. Bosnia, Serbia, Makedonia, Kosovo ja Montenegro-maayhdistelmä olisi kiva kokea joku kesäloma. Kroatia oli suunnitelmissa vielä viime vuonna, mutta nyt se ei enää kiehdo millään tavalla.

Jos miettii vain tämän vuoden tulevia maita, niin listalla on muun muassa Romanian lisäksi jälleen kerran Sveitsi, jonne toivottavasti matkustetaan kaksikin kertaa. Lisäksi Portugali on maa, jonne minä haluan. Jostain kumman syystä myös Italia on taas alkanut kiinnostaa parin vuoden tauon jälkeen. Italian kohteista haluaisin nähdä Dolomiittien jylhät vuorenhuiput, Maggiorejärven maisemat tai Liparisaaret. Kaiken kaikkiaan haluan reissata enimmäkseen Euroopassa. Ensi marraskuussa on pakko päästä johonkin pakoon pimeyttä, jolloin suunta voisi olla jonnekin kauemmas. Yksi hyvä kohde tuolloin voisi olla Dubai. 

Matkakohteita miettiessä olen useasti kuitenkin tullut loppupäätelmään, että mitä jos ei reissaisi mihinkään ulkomaille, vaan pysyttelisi vaan Suomessa. Lappi vei sydämeni viime vuonna ja luulenpa, että sinne tulee reissattua jatkossa vuosittain. Koli on ollut usemman vuoden haaveissa ja samoin Turun saaristo. Omalla mökillä voisi viettää pari viikkoa. Mutta riittäisikö kotimaanmatkailu kuitenkaan? Tänä vuonna sitä ei tule testattua, mutta ehkä joskus.

Tämän vuoden matkailun teema omalla kohdalla taitaa olla suunnitelmallisuus. Uutta se on sekin matkailun saralla. Pääasia on kuitenkin, että pääsee mahdollisimman paljon reissaamaan minireissaajan kanssa <3