Seuraava reissu kolkuttelee jo kalenterissa. Ensi viikolla lähdemme syyslomareissulle Lissaboniin. Pitkästä aikaa pääsen taas tutkimaan kaupunkia, jossa en ole vielä aiemmin käynyt. Vähiin kyllä käyvät Euroopan pääkaupungit, joissa en ole ole vielä vieraillut.
Siinä, missä ennen jokaisen reissun jälkeen piti olla seuraava reissu jo suunnitteilla, ei tällä hetkellä Lissabonin jälkeen ole suunnitteilla seuraavaa reissua. Ja oikeastaan, ihan hyvä niin.
Tänä vuonna olen matkaillut paljon vähemmän kuin viime vuonna. Ihmettelin juuri tällä viikolla, miten en ole Tallinnassakaan käynyt tänä vuonna. Ei ole oikein napostellut.
Koen, että matkailufiilikseni ovat vaipuneet taantumaan. Aiemmin oli kivaa suunnitella seuraavia reissuja ja pohtia kohteita, joissa haluaisin käydä. Oli ihanaa selata ja katsella toisten reissukuvia Instagramissa. Oli suorastaan pakko olla koko ajan fiiliksissä matkailusta, koska rakastan matkailua. Jälkimmäisen kohdalla olen ehkä eniten hämmentynyt tällä hetkellä. Mitä se matkailu taas itselleni tarkoittikaan? Ainakaan matkakuumetta ei ole tullut viime aikoina koettua. Toisten reissukuvatkaan eivät saa syttymään matkailusta. Olen puolestaan enemmän fiiliksissä luonto-juoksu- ja retkeilykuvista kuin maailman kohteista.
Mihin suuntaan olen menossa?
Varmasti joku muukin on viimeisten ilmastoraporttien jälkeen kokenut ilmastoahdistusta. Se on iskenyt myös minuun, mutta ei siinä määrin, että vähentäisin radikaalisti matkailua. Olen kuitenkin miettinyt tapaani matkustaa. Maata pitkin matkustaminen on vihdoin ja viimein noussut trendiksi matkailussa. Itse olen suosinut junaa kotimaassa ja ulkomailla paikasta toiseen matkustaessa. Reilaamassa en ole koskaan vielä käynyt, mutta se on ollut nyt kyllä kovassa harkinnassa.
Olen jo parina vuonna puhunut, miten kaamosloma Lapissa on minun jokavuotinen kaukoreissuni. Miksi lähteä ulkomaille, kun voi mennä Lappiin? Tänä vuonna olen käynyt kolme kertaa Lapissa ja sinne on aina jatkuva kaipuu. Kaukomatkojen suhteen olen ollut jo vuosia skeptinen. Jos matkustaisin yhden kerran jonnekin vuoden aikana, niin sitten voisin harkita pidempää lomaa Aasiassa.
Voisin matkustaa enemmän kotimaassa luontokohteiden perässä. Irtiottoa kaivatessani voisin lähteä Tallinnan kylpyläloman sijaan Järvisydämeen tai Kolille nautiskelemaan. Voisin myös skipata pari reissua ja olla vaan ihan mökillä. Voisin myös mennä pidemmäksi aikaa Äkäslompoloon aktiivilomailemaan. Vaihtoehdot eivät ihan hetkessä kotimaastakaan lopu.
Ulkomaanmatkoilla haluan panostaa laatuun ja niihin yksittäisiin pidempiin lomiin enemmän. Tänä vuonna olen tehnyt kaksi yli viikon reissua, molemmat Italiaan. Dolomiittien pyöräilyloma oli aivan mieletön ja niin voimaannuttava, että olen sillä energialla elänyt syksyä tähän asti. Samoin minun ja minireissaajan kesäloma Pugliassa oli häkellyttävän onnistunut. Muut pidemmät reissut ovat suuntautuneet Lappiin tai Norjaan.
Lapin lomailun lisäksi yksi minun matkailutrendini on ollut juoksutapahtumat ulkomailla. Niissä käymistä en aio lopettaa, sillä ne ovat ehkä eniten juuri sitä, mitä haluan tällä hetkellä ja tulevina vuosina tehdä. Jatkossa voisin yhdistää lomia juoksureissuihin ja viipyä kohteissa jopa pidempään. Lissabonissakin minun oli tarkoitus juosta maraton ensi sunnuntaina, mutta se jää hyvin kirvelevästi väliin tänä vuonna. Pääsen juoksemaan sen sitten seuraavalla kerralla. Onneksi olen ehtinyt juosta jo maratonin Norjassa ja puolikkaan Ranskassa tänä vuonna. Ensi vuonna sitten lisää. :) Juoksutapahtumiin aion osallistua myös enemmän kotimaassa, ainakin Pohjoisen suunnilla.
Lapsen kanssa matkailua, sooloreissailua vai muuta mitä?
Olen matkustanut todella paljon kaksin lapseni kanssa. Se on parasta mitä tiedän ja onneksi olen ollut ennakkoluuloton jo vauvavuonna ja vaan lähtenyt rohkeasti reissuun kaksin. Nyt hän on isompi seikkailijatar, jonka kanssa juuri tällä viikolla muisteltiin kesän Italian reissua. Tämän postauksen kuvat ovat Pugliasta. Vierailimme yhtenä päivänä Ostunin kaupungissa, joka oli kaunis päiväreissukohde. Parasta kuitenkin itse päivässä oli juosta taaperon perässä pitkin valkoisia katuja, leikkiä piilosta ja naureskella. Tällä hetkellä oikeastaan eniten odotan sitä, että pääsen minireissaajan kanssa taas ensi viikolla reissuun. Hänen avoimuus ja uteliaisuus tuovat itsellekin aivan uusia näkökulmia matkailuun.
Vaikka lapsen ja tietysti ihan aikuisten kesken on ihanaa matkustaa, niin soolomatkailusta en aio luopua. Juhannuksen Norjan juoksureissulla oli vapauttavaa olla yksin ja se loma teki henkisesti niin hyvää. Ainakin yksi “Me, myself & I -loma” vuodessa on tarpeellinen. Omien ajatusten kanssa voisi olla ahdistavaakin olla, mutta omaan tahtiin meneminen ja yksin olo reissuilla tekee välillä niin hyvää ja se on suorastaan terapeuttista.
Mihin seuraavaksi?
Lissabonin jälkeen ei ole tosiaan mitään suunnitteilla, mutta kyllä sinne Lappiin on päästävä. <3 Ja voisin myös panostaa matkailuun siinä mielessä, että kävisin treffaamassa muissa kaupungeissa asuvia ystäviä. Tällaiset reissut, jos mitkä, ovat niitä hankalimmin järkättäviä.
Saa nähdä, miten pitkään minun matkailutaantumani kestää. Sillä nämäkin menevät aina vaiheittain. Nyt ei ole suurta hinkua matkustaa, mutta tilanne saattaa olla ihan toinen ensi vuonna. Olen pohtinut omaa matkailuidentiteettiä aiemminkin ja niinhän se menee, että matkailu ei ole vakavaa ja stabiilia puuhaa, vaan kulkee elämän mukana.