Hiihtokauden avaus Ylläksellä

Etelän synkkyydestä Lapin lumisiin maisemiin. Se oli viime viikon suunnitelmana, kun Lapin kaamosloma kutsui meitä jälleen. Vuoden pimeimmät kuukaudet Etelä-Suomessa ovat olleet sateisia ja koleita. Kukapa ei hinkuisi pois täältä. Meille pako synkkyydestä ei tarkoittanut kuitenkaan matkaa etelään, vaan Lappiin, jossa on menossa parhaillaan kaamosaika. Kaamosajan kauneus on lumoavaa ja koukuttavaa. Kaamos on niin kaunis ja taianomainen, joten sitä oli pakko lähteä katsomaan tänäkin vuonna.

Tänä vuonna saatiin tosin jännätä, että onko Lapissakaan lunta. Olin jo henkisesti varautunut, että lunta ei välttämättä olisi tarpeeksi hiihtämistä ajatellen, mutta toisin kävi. Viikon sisään pohjoiseen oli satanut lumipeite, joka kasvoi entisestään meidän reissun aikana. Eipä olisi vielä reilu viikko sitten uskonut, että Lapista löytyy yli 30 cm luonnonlunta. Saapuessamme Kittilään meitä odotti upeat talviset näkymät ja ajomatkalla Äkäslompoloon en saanut sanotuksi montakaan sanaa. Ihastelin vain lumisia maisemia ikkunasta ja huokailin.

Photo 09-12-2018, 12.50.13.jpg
Photo 09-12-2018, 14.16.44.jpg
ylläs1.jpg
Photo 09-12-2018, 12.43.12.jpg
Photo 10-12-2018, 12.53.34.jpg

Nähdessäni lumitilanteen alkoi monovarvasta vipattaa ihan kauheasti. Itselläni oli kaksi agendaa: hiihtäminen ja minireissaajan kanssa touhuaminen. Aikaa ensilumen laduilla oli vain kolme kokonaista päivää ja siitä otettiin kaikki ilo irti. Kolmena päivänä hiihtokilometrejä tuli kerrytettyä yli 60 kilometriä. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin ahnehtinut kilometrejä lisää.

Hiihtolenkkien aikana oli pysähdyttävä useampaan kertaan ihastelemaan maisemia. Tällä kertaa tuli hiihdettyä aika paljon samoja latuja, vaikka latuja avattiin koko ajan lisää. Tiistai-iltana kävimme hiihtämässä otsalamppujen valossa Velhonkodalta Tunturijärvelle ja sieltä valaistua latua takaisin mökille. Kun otsalampun laittoi pois päältä, oli ympärillä täysin pimeää. Vain tähtien tuike taivaalla toi valoa. Otsalampun valossa hiihtämisessä on sitä jotain. Kannattaa joskus kokeilla.

Photo 11-12-2018, 18.14.54.jpg
Photo 09-12-2018, 12.29.22.jpg

Ensimmäisenä päivänä iski se tuttu ihastus. Omat sukset alle ja ladulle. Miten olinkaan odottanut tätä? Ladut eivät kuitenkaan olleet parhaassa kunnossa ja hiihtäminen oli lumisella ladulla hiukan raskasta. Hiihdimme lämpökolmoselta Aurinkotuvalle ja sieltä palasin yksin nousujohteista latua pitkin takaisin Äkäslompoloon. Ekana päivänä hiihdetyt 23 kilometriä tuntuivat terapeuttisilta. Tekniikka oli tietenkin hakusessa, mutta kilometrien edetessä hiihtohurmos vain kasvoi. Edellinen pidempi kestävyystreeni oli tullut tehtyä Münchenissä lokakuussa ja teki äärimmäisen hyvää päästä pitkälle “lenkille”. Hiihtolenkin ja saunan jälkeen oli niin hyvä olo, että melkein itketti. Tätä mä olin koko syksyn ajan odottanut.

Seuraavien päivien aikana saatoin tuntea kropassa ensimmäisen päivän rankemman lenkin tuntemukset, mutta hiihtäminen vaihtelevissa Ylläksen maisemissa unhoitti mielestä kaiken vähänkään ikävän. Ihastelin valkoista maisemaa ja tuumailin löytäneeni paikan, jossa minulla on erityisen hyvä olla. Harvaan matkakohteeseen on tullut matkustettua kahden vuoden sisään neljä kertaa ja jokaisen kerran jälkeen olen alkanut suunnitella jo seuraavaa reissua.

Parin vuoden aikana tehtyjen Ylläksen reissujen anti on ollut melkoista. Ylläksen laduille on jätetty monta huonoa ajatusta ja tuntemusta, mutta tällä viimeisellä reissulla olin pelkästään iloinen. Iloinen siitä, miten asioilla on ollut tapana järjestyä näiden Lapin reissujen välissä. Tänä vuonna ladulla hiihtäessäni tuli kelattua läpi kaikkea sitä, mitä edellisvuoden kaamosloman jälkeen on ehtinyt sattua ja tapahtua. Edelleen jalassani oli samat sukset ja lähes samat hiihtokuteet, mutta niin moni asia on ehtinyt muuttua ja ehdottomasti positiivisempaan suuntaan. Ainoa luopumisen tuskaa aiheuttanut asia oli se, että paljon palvelleet hiihtomonot tulivat eläkeikään ja niillä ei enää hiihdetä. Niisk. Nyt on pakko lähteä monokaupoille.

Entäs se hiljaisuus, jonka Lapissa pystyy kokemaan ja aistimaan? Se on varmasti yksi syy, miksi täältä etelästä on hyvä lähteä lappiin. Siellä voi kuunnella hiljaisuutta, joka joskus on parasta musiikkia korville.

Ensi viikolla onkin sitten luvassa vuoden vika reissu ja sitten on tämä reissuvuosi 2018 taputeltu. Ihanaa joulun odotusta kaikille! <3