Pari viikkoa sitten matkustin pitkästä aikaa yksin. Kohteena oli Lontoo, joka on aina jättänyt hyvin ristiriitaisia fiiliksiä kaupunkina. Tämä reissu oli tunnelmaltaan uudenlainen, sillä matkustin ensimmäistä kertaa ilman pientä ihanaa minireissajaa. Lontoossa vietettiin ystäväni polttareita, joten reissun sisältö oli yhtä lystinpitoa ja naurun kiljahduksia. Eli ihan soolomatka tämä ei kuitenkaan ollut. Lontoota tuli ihmeteltyä erilaisesta näkövinkkelistä ja käytyä uusissa paikoissa. Tykästyin kaupunkiin enemmän tällä reissulla.
Olin ensimmäistä kertaa pidemmän ajan erossa pikkuisestani ja yhden yön poissa kotoa tämän reissun vuoksi. Lähtöaamu oli tunteellinen. Minireissaaja jäi kotiin hyvään hoitoon, kun itse lähes kyyneleet silmissä lähdin reissureppu selässä kohti lentoasemaa. Toisaalta olin innostunut ja hämmästynyt. Millaista olisi reissata yksin pitkästä aikaa? Osaisinko rentoutua? Miten maitobaarien kanssa matkaaminen onnistuisi? Riittäisikö kotona pumpatut maitovarastot? Lentokoneessa istuessani fiilikset olivat ristiriitaiset. Juuri kun olin tottunut seikkailemaan minireissaajan kanssa, niin yhtäkkiä olinkin yksin matkalla. Toisaalta oli niin kivaa matkustaa yksin ja vain tuijottaa lentokoneen ikkunasta ulos.
Kun tämä Lontoon viikonloppu tuli tietoon, oli selvää, että haluan lähteä. Tietenkin ajatuksissa pyöri, voisinko olla puolivuotiaasta erossa yhden yön. Minireissaaja juo pullosta ja syö jo kiinteitä, joten koin, että voisin olla poissa kotoa. Hän oli koko reissun ajan hyvässä hoidossa ja kaikki meni kotona hyvin. Maitoa pumppasin pakkaaseen niin paljon, että se riitti lähes riitti koko poissaoloni ajan. Rintapumppu oli reissulla aktiivisessa käytössä, jottei olosta tullut liian tukala.
Jokainen vanhempi tekee itse sen valinnan, milloin haluaa olla pidemmän ajan erossa lapsestaan. Tiedän, millaista kritisointia ja tunnekuohua tämä aihe voi herättää, joten korostan, että jokainen tekee tosiaan sen henkilökohtaisen päätöksen itse. Lena on kirjoittanut blogissaan matkustamisesta ilman vauvaa hyviä ajatuksia. Kannattaa käydä lukemassa.
Reissu oli rankka, mutta samalla niin siisti virkistysmatka. Tämä tuntui sellaiselta irtiotolta omaan makuuni. Lensin Lontooseen ja takaisin Finnairin A350:lla, mikä toi oman piristyksensä matkustamiseen. Lähtöaamuna kävin nauttimassa aamiaisen Almost@Home-loungessa, minkä voimin jaksoin porskuttaa aika pitkälle. Minä nautiskelin, kirjaimellisesti.
Ikävä oli tietysti järjettömän kova, mutta kyllä minä nautin! Teki hemmetin hyvää päästä hetkeksi tuulettumaan. Puhelimeni oli koko lauantaipäivän ajan tauolla, joten elin kirjaimellisesti hetkessä. Kuvia reissulta minulla on vain muutama hassu.
Lontoossa minulla oli aikaa hiukan reilu vuorokausi. Reissun aikana ehdin:
- Juoda tolkuttoman hyvän drinkin Shardissa maisemia ihastellen
- Syödä järjettömän hyvän ja maukkaan vegeburgerin Borough Marketilla
- Juoda skumppaa kattoterassilla
- Laulaa pedibussin kyydissä
- Ihmetellä Lontoon ahdistavaa tubea
- Syödä Tayyabs- intialaisessa ravintolassa
- Hämmästellä yleisesti Lontoon polttaritouhua (porukoita oli liikkeellä useita)
Kotiin oli kuitenkin ihana palata ja halata omaa rakasta tytärtä. En olisi halunnut olla pidempään poissa. Reissun voimin on taas jaksanut arjessa ja teki hyvää viettää aikaa ihan aikuisten seurassa. Seuraavaa pidempää poissaoloa kotoa ei ole suunnitteilla, vaikka tämä reissu virkistikin. Rehellisyyden nimissä en olisi voinut olla kovin montaa tuntia pidempään poissa kotoa imetyksen vuoksi.
Reissu virkisti ja voimaannutti. Todettava on, että reissu ulkomaille oli itselleni paras tapa päästä irti arjesta. Tämmöinen 24h pikaloma ei ollut muutenkaan yhtään hassumpi tapa matkustaa pitkästä aikaa. Seuraava reissu on kuitenkin kiva tehdä taas minireissaajan kanssa. Maailma näyttää hänen kanssaan niin erilaiselta.