Tanskalainen onnellisuustutkija Meik Wiking sen sanoo. Arkinautinnoilla saavuttaa onnellisemman elämän. Paljon esillä ollut termi Hygge tarkoittaa kokemista, jakamista, läsnäoloa ja mukavuutta. Ennen kaikkea tanskalaisten elämäntapaan kuuluva nautiskelu voi piristää ja auttaa jaksamaan arjessa. Wikingin kirjoittama Hygge- hyvän elämän kirja on oiva elämän inspiraattori arjessa rämpijälle. Kannattaa lukaista. Tosin tanskalaiset saavat tämän(kin) kuulostamaan niin helpolta.
Miksi se arki on niin vaikeaa? Suomalaiset määrittelevät usein itsensä kiireen kautta. On niin kiire töissä ja vähän vapaa-aikaa, ettei ehdi kuntoilla, siivota tai saati jutella kumppanin kanssa. Väsyttää, ketuttaa, parisuhteet kaatuu ja mistään ei saa kiinni. Kuulostaako tutulta? Toivottavasti ei.
Hyggeilyyn liitetään läheisesti läsnäolon taito ja se, että osaa arvostaa pieniä arkisia kokemuksia. Noista pienistä päivittäisistä arkikokemuksista muodostuu lopulta se itse onnellisuus ja tyytyväisyys omaan elämään. Voit sytyttää kynttilän ja nauttia kupposen kuumaa kaakaota. Voit kokata tunnelmallisen musiikin tahdissa. Voit mennä metsään ja hengittää. Jokainen voi löytää omasta arjestaan hetken hyggeillä.
Hygge-kirja sai minut miettimään omaa elämää tällä hetkellä. Voisi ajatella, että arki pienen vauvan kanssa on raskasta, mutta mun elämähän on tällä hetkellä suorastaan pelkkää hyggeilyä. Ainakin mitä tuohon kirjaan on uskominen. Tärkeintä on oma asenne ja taito elää hetkessä. Vauvan tahtiin eläminen sopii itselleni vallan hyvin tällä hetkellä. Jokainen päivä on erilainen. Voidaan lusmuta kotona ja kuunnella Piippolan vaaria. Voidaan lenkkeillä ja kävellä 3h putkeen ympäri Espoota. Voidaan luuhailla kahviloissa ja tavata kavereita. Nautin silti siitä, että saan käyttää silti aivojani ja keskustella aikuisten kanssa. Arjen luksusta ovat muun muassa suihku, kuuma tee, smoothiet, valmis ruoka ja juoksulenkit.
Jotenkin minut oli saatu täytettyä niillä kauhukuvilla, etten ehdi tekemään mitään muuta kuin hoitamaan vauvaa. Niin, en aina ehdikään, mutta ehdin silti nauttimaan elämästä. Tosin bloggaaminen tuntuu vähän jäävän. Onnelliset arkikokemukset täyttävät päiväni joka päivä. Arvostan kaikkea sitä, mitä minulla on. Olen myös huomannut, että olen oppinut nauttimaan elämästä uudella tavalla. Pelkäsin ennen äidiksi tulemista, millaista on olla äiti. Nyt huomaan, että tämä elämänvaihe jotain, mikä pitää kokea. Uraäidin arki on toki vielä edessä, mutta silloinkin on hyvä muistaa, ettei arki saa koskaan viedä mennessään.
Miksi sitten kaipaan reissamaan? Osittain tämä uusi elämänvaihe luonnollisesti vähentää reissaamista. En ole käynyt ulkomailla sitten viime elokuun. Sen jälkeen en ole poistunut pääkaupunkiseudulta kuin kolme kertaa. Pieni sisälläni asuva reissumonsteri on nostellut kuitenkin päätään useampaan otteeseen. En ole koskaan matkustanut paetakseni arkea (täältä voit lukea asiasta lisää). Haen matkoilta uusia kokemuksia ja elämyksiä. Haen erilaisia hetkiä, joita en arjessa koe. Haluan oppia uusia asioita ja laajentaa omaa maailmankuvaa. Haluan jakaa kaiken tämän jonkun kanssa. Eikös tämäkin ole eräänlaista hyggeilyä? Tosin paikka ei ole oma koti, vaan eri maailmankolkat.
Mikä on oman elämäni onnellisuuden salaisuus? Hetkessä eläminen, toisten huomioiminen, pienien asioiden arvostaminen arjessa, perhe ja ystävät sekä oma asenne. Kannattaa olla onnellinen siitä, mitä itsellä on eikä hamstrata koko ajan lisää. Myös liika suorittaminen ajaa ennemmin ahdinkoon kuin onnelliseen elämään.