Miksi me matkustamme?

Siis taasko te olette lähdössä reissuun?
Mitä te sinne Aasiaan taas lähdette?
Oletteko te koskaan lomalla kotona?

Arvatkaa, montako kertaa olemme kuulleet nuo kysymykset? Laura heitti jokunen aika sitten blogissaan ilmoille haasteen: Miksi sinä matkustat? Monet matkabloggaajat ovat pureutuneet aiheeseen upeilla kirjoituksillaan. Erityisesti Hennan ja Elinan tekstit ovat saaneet minut vain nyökyttelemään päätäni. Rupesin itsekin miettimään, että a) mihinköhän ne mun kaikki rahat ovat tässä viime vuosina huvenneet, b) mistä eniten innostun sekä c) miksi minä matkustan? Jotta näkemykseni ei olisi ollut liian yksipuolinen, kysyin samaa kysymystä matkatoveriltani O:lta ja tällaisia mietteitä meillä on siitä, miksi me matkustamme.

Aasia vain pukee meitä - kahta aasia

Noin nokkelaa lausahdusta en olisi tietenkään itse keksinyt. Alla oleva kuva on juhannuksena otettu Victoria Peakilta. En tiedä, mikä meihin menee Aasiassa, mutta yleensä molemmat loistavat kuin Naantalin (vai Hongkongin) auringot ja innostus on käsin koskeltavissa. Tähän vuoteen on mahtunut monta reissua, mutta tuo Hongkongin pikapyrähdys on ehdottomasti ollut paras reissu tänä vuonna. Meillä oli vaan niin mielettömän kivaa!

Sytymme aasialaisesta sekamelskasta kerta toisensa jälkeen. Maaseutu, erilaisuus, isot kaupungit, neonvalot ja se aasialainen kulttuuri vain kiehtovat meitä niin suuresti. Isoa roolia näyttelee tietenkin ruoka; tuliset nuudelisopat katukeittiössä saavat meidät aina rakastamaan aasialaista ruokaa yhä enemmän.

Elämyksiä ja eksotiikkaa

Uusia kokemuksia ja elämyksiä - niistä on matkailu pitkälti tehty. Näitä kahta uteliasta sarvikuonoa kiehtovat suuresti uudet, erilaiset kokemukset. Luonto on erilaista, menitpä sitten Afrikkaan tai Jejun saarelle Koreaan. Ihmisten arkielämä ja koko kulttuuri ovat erilaista Japanissa verrattuna vaikka Yhdysvaltoihin. Suloiset Euroopan kaupungit ja luontokohteet saavat ihmettelemään, kuinka Euroopan kokoisella alueellakin on niin paljon erilaista ja mielenkiintoista nähtävää.

Meille elämykset eivät tarkoita pelkästään vauhtia ja vaarallisia tilanteita, vaan fiiliksen mukaan menemistä ja paikkoihin tutustumista. Matkailu ei ole pelkästään vapaudenpatsaita, Eiffel-tornin, Big Benin tai muiden nähtävyyksien ihastelua. Se on kaikkea sitä, mitä tapahtuu kaupunkien kaduilla, ihmisten kasvoilla ja kauppojen kassajonoissa. On paikkoja, joissa täkäläisten onnellisuus tarttuu itseenkin. On paikkoja, joissa hiljenee ja miettii, miten hyvin meillä on asiat Suomessa. Sitä oppii laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen.

Matkustaminen on hetkessä elämistä. Suurkaupunkien sykkeen tunteminen tai kirpsakan pakkassään aiheuttama punoitus kasvoilla voi tuntua niin upealta ja kamalalta samaan aikaan. Suurkaupungin saasteet, maaseudun raikkaus, meriveden maku suussa, liikennevalojen piippaukset tai Family Martin tunnusmusiikki; kaikki nuo äänet, hajut, maut ja tuntemukset ovat sellaisia, joita muistelee vielä pitkään reissun jälkeenkin. Kaikkiin niihin maailmalla koettuihin hetkiin jää koukkuun. Niitä janoaa lisää. On meille tullut perinteitäkin. Jokavuotinen laskettelureissu Alpeille on yksi tällainen.

Elämykset ja eksotiikka myös laajentavat omaa maailmankuvaa. Japanilaisten kanssa samassa metrossa matkustaminen iltapäiväaikaan kertoo heti jo siitä, kuinka erilainen työkulttuuri Suomen ja Japanin välillä on. Toisille järkyttävät ruuhkat ovat arkea. Toisille mutainen maantie kuoppineen on ihan normaali. Maailmalla kaikki on niin suhteellista tai sitten ei ole.

Irti arjesta ja laatuaikaa

Emme matkusta pakoon arkea, sillä arjessa ei ole mitään valittamista. Joskus on hoppu eikä toista nää kuin illalla nukkumaan mennessä. Tällöin alkaa väistämättä kaivata yhteisiä reissuja, jolloin toisen kanssa saa olla 24/7 - kokea ne kaikki vuorokauden ajat yhdessä. Matkustaminen merkitsee meille yhteistä laatuaikaa, jolloin koetaan ja jaetaan päivän kujeet ja kommellukset yhdessä.

Matkustaminen tekee myös väistämättä hyvää arjen sumuisille sankareille. Viikonloppu muissa maisemissa virkistää ja antaa voimia arkisiin aherruksiin. Emme kuitenkaan luopuisi pysyvästä majapaikastamme, rakkaasta kodistamme. Aika ajoin olemme pohtineet pidempää reissua. Millainen se pidempi reissu voisi sitten olla? Ei ainakaan vuoden mittainen.

Uusia asioita ja kommelluksia

Matkaillessa olemme oppineet arvostamaan kaikkia kulttuureja ja niiden tapoja sellaisinaan. Olemme oppineet noudattamaan paikallisen maan tapoja. Maistelemme uusia makuja ja kokeilemme uusia asioita. Teemme yleensä jotain, mitä emme ole ennen tehneet. Matkalta kotiin tullessa on aina yhtä kokemusta rikkaampi.

Joskus matkaillessa kaikki ei mene kuin Strömsössä. Joskus hotellia ei ole olemassakaan, varauspäivä on väärä, aikataulut pettävät, lennot myöhästelevät, on pitkiä päiviä ja väsyttää. Juuri nämä reissujen kommellukset ja eri tunnetilat opettavat itsestä ihan hurjasti. Samoin sitä oppii aina jotain uutta toisesta. Onneksi vierellä on se toinen matkatoveri, joka aina jaksaa tsempata ja tukea.

Matkailu on toisinaan epämukavuusalueelle menemistä ja epävarmuuden sietämistä. Välillä koko touhu onkin ihan hullunkurista. Sitä näkee kauheasti vaivaa, aikaa ja rahaa, päästäkseen paikkaan X, joka sitten voikin olla pettymys. Pettymyksien tunteeseen sitä vain tottuu reissatessakin. Aina ei kaikki mene putkeen. Kaikista matkoilla koetuista säätämisista ja kommelluksista jää yleensä vahvimmat muistot mieleen.

Muistot. Niin, jäähän jokaisesta matkasta käteen muistoja. Muistoja niistä kaikista hetkistä, joita koimme yhdessä.