Vihdoin ja viimein istahdin alas ja aloin purkamaan Italian reissun kuvia. Toinen toistaan kauniimpia maisemia tuli kesälomalla ikuistettua. Olisin voinut lähteä kertomaan teille tarinoita reissun ensimmäisestä päivästä alkaen. Joku voi ehkä jo muistaa, että reissuilla elän hetkessä. Niin monta ikimuistoista hetkeä mahtui kesälomaan ja kuvia selatessani löysin heti yhden suosikkihetkeni reissulta. Niinpä lähden purkamaan teille noita koettuja hetkiä Italiassa.
Vietimme Napolinlahdella sijaitsevassa Sorrenton kylässä kaksi yötä. Itse Sorrenton reissuvinkkeihin palataan myöhemmin. Tuo hyvinkin suosittu lomakohde ei herättänyt itsessäni sen kummempia fiiliksiä ensimmäisen päivän aikana. Paikka oli kaunis ja romanttinen, mutta hiukan pieni ja näin nopeasti nähty. Löysimme kuitenkin pienen kalastajarannan, jossa söimme molempina päivinä herkullisen illallisen ja katselimme taivaanrantaa omissa ajatuksissamme.
Ensimmäisenä iltana Sorrento näytti kuitenkin parastaan. Auringonlasku oli mykistävän kaunis ja hiljensi meidät molemmat. Ajatukset keskeytyivät ja päädyin vain ihmettelemään tuota taivaalla olevaa mollukkaa, joka oli uskomattoman kaunis.
Tuossa auringonlaskussa oli jotain, joka sai mieleni herkistymään. Se oli auringonlasku, joka oli täynnä toivoa. Se oli vihje siitä, että huomenna olisi taas uusi päivä uusien mahdollisuuksien kera. Tuota auringonlaskua ihmetellessäni mieleeni muistui se, kuinka tärkeää hetkessä eläminen on. Tuosta auringonlaskusta otettiin monen monta kuvaa, vaikka vain yksi olisi riittänyt. Eihän tämä auringonlasku näytä kuvissa läheskään niin kauniilta kuin omissa silmissäni juuri sillä hetkellä. Hiiteen olisi joutanut kännykät ja kamerat. Tuosta hetkestä halusin nauttia ikuistamalla maiseman muistini sopukoihin. Ja niin minä tein.
Auringonlasku Sorrentolla oli yksi kesäloman ikimuistoisimmista hetkistä. Juuri sillä hetkellä kaikki oli niin hyvin ja huominen päivä oli täynnä toivoa. Ehkä vastaavanlaisen kokemuksen koin edelliskesänä Jejun saarella, jossa auringonlasku oli mykistävä. Silloin totesin, että elämä on täynnä hetkiä, jolloin tuntee olevansa Liisa Ihmemaassa. Tämä oli taas yksi sellainen.