Tunteita herättävä Sarajevo

Takaisin Balkanille! Sarajevo oli viime kesän kohteista sellainen, jonka tuomia fiiliksiä jouduin pureskelemaan aika pitkään. Pohtiessani tämän postauksen otsikkoa huomasin, etten osannut kuvata Sarajevoa yhdellä adjektiivilla. Mostarin pikapyrähdyksen jälkeen suuntasimme Sarajevoon, jossa suunnitelman mukaan yövyimme pari yötä. Tämä kaupunki oli ehdottomasti käymisen arvoinen jo historiansa puolesta. 

Saapuessamme kaupunkiin muistelin kaikkia niitä uutispätkiä, artikkeleita ja juttuja, joita olin lukenut Sarajevon pommituksista. Tämä kaupunki oli piirritetty lähes neljän vuoden ajan Bosnian sodan aikana. Piirrityksen aikana kaupunkia pommitettiin tuhoisasti sen ympäröiviltä kukkuloilta. Kranaatit tuhosivat monen ihmisen kodin. Lähes jokainen rakennus koki vaurioita sodan aikana. Kranaattituli ja tarkka-ampujien luodit tappoivat yli kymmenentuhatta ihmistä. Haavoittuneita ihmisiä oli yli viisikymmentätuhatta.

Valonpilkahduksen ihmisten elämään toi lentoaseman alle kaivettu tunneli, jonka avulla kaupunkiin pystyttiin tuomaan ruokaa, varusteita, lääkkeitä ja aseita. Tunnelin tekeminen aloitettiin molemmista päistä maaliskuun ensimmäinen päivä 1993 ja se saatiin valmiiksi samaisen vuoden kesäkuun viimeinen päivä. Tunnelin käyttö aloitettiin heti seuraavana päivänä. Tunneli oli ahdas ja vain 1.6-1.8 metriä korkea. Lentokentän päässä tunneli päättyi Kolarin perheen asuttamaan taloon. Tuo talo on edelleen olemassa ja siellä on nykyään tunnelimuseo. Tuota tunnelimuseota suosittelen kaikille. Sisäänpääsy maksoi 10 Bosnian markkaa.

Kaupungin syke oli tunnelmallinen. Jotain mystistä siinä myös oli. Vanhan kaupungin kaduilla turistit ja paikalliset viettivät aikaa ravintoloissa ja maistuipa meillekin pariin otteeseen herkullinen bosnialainen juustosalaatti nimeltä Shopska. Turkkilaisvaikutteita ei voinut olla huomaamatta. Ihmiset oli todella ystävällisiä ja kuulinpa juorun, että bosnialaisten huumorintaju on vertaansa vailla. Nämä ihmiset ovat kokeneet kovia, mutta heidän kasvoillaan näkyy tänä päivänä hymy ja kiitollisuus. Positiivinen ilmapiiri huokui kaduilla. Pieni surullisen katseen pilkahdus näkyi kuitenkin monen ihmisen kasvoilla. 

Me otimme Sarajevon haltuun kävellen. Kaupungin keskusta-alue on melko pieni ja helposti hahmotettavissa. Vanhat ja kolisevat ratikat ovat vaihtoehto, jos ei jaksa kävellä. Meidän majapaikkamme oli lähellä lentokenttää, noin 25min ratikkamatkan päässä. Toimiva kohde auton kanssa liikkuville, muuten vähän kaukana kaikesta.

Mitä Sarajevossa kannattaa tehdä? Tunnelimuseon lisäksi on muitakin museoita, jos niistä tykkää. Ehkä kuitenkin suosittelen nauttimaan kaupungin sykkeestä. Mäellä sijaitsevat hautausmaat ovat myös melkoinen nähtävyys. Vanha olympiastadion jäi meillä näkemättä. Tapahtumia ja festivaaleja tuntuu olevan joka lähtöön kesäisin. Meidän vierailun aikana oli käynnissä Sarajevo international film festivaalit.

Miten paljon aikaa Sarajevoon kannattaa varata? Mielestäni pari päivää riitti itse kaupunkiin.

Lähtiessämme Sarajevosta en osannut sanoa, pidinkö kaupungista vai en. Se oli rosoinen ja kolhiintunut, mutta kadut olivat täynnä iloisesti pulputtavia ihmisiä. Tunteita kaupunki ainakin herätti, mutta en tiedä riittääkö se syyksi palata kaupunkiin toisen kerran.