Kevään (kesän) ensimmäisinä hellepäivinä olen ollut superinnoissani ihanan lämpimästä säästä ja auringosta, mutta viime päivinä olen ollut myös todella ahdistunut. Pääkaupunkiseutu, bussissa istuminen, tietokoneen näpyttely jne. Yöks. Tuntuu, että olen siellä, mihin en kuulu ja kaukana poissa sieltä, mihin oikeasti kuuluisin. Haluan kauas pois sivystyksestä ja kaupungin melusta ja melskeestä. Haluan mökille rauhoittumaan ja nauttimaan elämästä luonnonkeskellä.
Taas on siis se aika keväästä, kun mieleni on vallannut ihan kamala mökkeilykuume. Mökkeilykuume ei vedä vertoja edes pahimmalle matkakuumeelle keväisin. Iso kaipuu keskelle metsää, jossa ei liikenteen melu pauhaa, on ihan järjettömän suuri. Kotona nukkuminen (yksin) tuntunut ihan kamalalta viime öinä, kun olen vain ajatellut, miten ihanaa olisi nukkua omassa aitassa, jossa nukuttaa valehtelematta maailman parhaiten.
Olen siitä onnekas, että itselläni on pieni piilopirtti Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon rajamailla. Pieni ihana mökki saunoineen, ja aittoineen ihanan järven rannalla. Sopivasti mummolakin siinä lähellä, jotta voi käydä mummon kanssa turisemassa viimeisemmät kuulumiset. Lähimpään kauppaan on noin 30 kilometriä. Ainoa sivistävä radiokanava on Iskelmä ja sähköt isot luksus. Juoksevaa vettähän ei tarvita.
Tällä hetkellä, kaikista mieluiten olisin tällä hetkellä tuolla omalla möksällä. Olen viettänyt siellä lapsuuteni ja nuoruuteni, mutta aikuisiällä en ole niinkään sinne "ehtinyt" niin usein kuin haluaisin. Syinä matka ja aika, josta jälkimmäinen on ihan oma syyni. Kiitos rakkaan äitini, mökki on kuitenkin kukoistuksessaan ja hyvässä kunnossa. Arvostan suuresti, että hän pitää siitä paikasta niin hyvää huolta.
Miksi sinne mökille haluan niin kovasti? Siellä oikeasti mieli ja keho lepää. Mökillä tunnen olevani kotona. Saa touhottaa ja puuhastella. Saa saunoa ja nukkua. Saa kalastaa vaikka keskellä yötä ja hakata halkoja vain koska se on kivaa. Saa uida ja olla takkutukka. Niin ja tietysti, saa grillata ja juoda kalakaljaa! Parasta on ehdottomasti kesäillat saunan terassilla, josta voi ihailla upeaa iltaruskoa.
Suurinta hupia viime kesän mökkireissuilla oli ehdottomasti ollut se, kun savolaiset kalat eivät meinanneet tarttua merenrantakasvatin onkeen tai virveliin. Kalastuksesta onkin tullut mun ja O:n ykköspuuha mökillä. Voin jo vaan kuvitella monta sekunttia menee ensi viikonloppuna siihen, kun O on virveli kädessä laiturilla nappaamassa ensimmäistä haukea.
Näin käy usein, jos minä tartun onkeen.
Ensi viikonloppuna mun odottaminen palkitaan ja voidaan vihdoin ja viimein ensi perjantaina kääntää auton nokka kohti möksää. Lasken jo päiviä ja melkein jopa tunteja. Sitä ennen, iloitsen siitä, että asutaan metsänlaidalla Espoossa, jossa voin myös nauttia "luonnonhelmassa" olemisesta.
Kesä ja mökki = kesämökki. Mikä olisikaan parempaa kuin mökkeily kesällä? En keksi yhtään parempaa tekemistä. Tänä kesänä aion taas tehdä parhaani, jotta ehditään nauttia mahdollisimman monta kertaa mökkeilystä.