Suomen kesään kuuluu oleellisena osana mökkeily. Olen kasvanut järven rannalla ja iän myötä oppinut arvostamaan sielunmaisemaani eli järvimaisemaa yhä enemmän ja enemmän.
Olen aina ollut sitä mieltä, että elokuu on kaunein ja paras kuukausi vuodesta. Hämärtyvät, syksyltä tuoksuvat illat ovat niin kauniita. Silti, elokuu on lämmin ja paras kuukausi lomailla. Viimeisen parin viikon ajan olemme saaneet nauttia aurinkoisista ja lämpimistä, reilut +20'c lämpötiloista. Viimeisen viiden päivän ajan olemme nauttineet näistä säistä ja elämästä kesämökillä järven rannalla, metsän katveessa. Siellä, missä olen tunnen olevani kotona.
Kesämökillä omat tarpeet tippuvat minimiin. Minireissaajan kanssa tietysti sähköillä ja jääkaapin sisällöllä on hiukan enemmän väliä, mutta muuten ihminen tulee toimeen vähällä. Metsä on mustikoita ja kanttarelleja pullollaan. Noita onkin tullut syötyä päivittäin niin, että sormenpäät ovat ihan mustat ja maha täynnä kanttarellimuhennosta.
Soutelin yhtenä iltana järvellä. Ympärillä vallitsi täysi hiljaisuus. Vain airoista lähtevä ääni rikkoi tuota hiljaisuutta ja peilityyntä järveä. Soutuveneellä soutelin kohti laskevaa aurinkoa ja vain huokailin maisemalle.
Kesä on ollut täynnä upeita hetkiä - arkisia ja arjen ulkopuolisia. Viimeisten päivien aikana olen kuitenkin tuntenut, että mökillä koetut hetket ovat uponneet suoraan syvälle sydämeen. Saunan terassilla istut hetket iltahämärässä, aamutaijit laiturilla, hiit-treenit mökkitiellä, minireissaajan kanssa leikityt leikit ja neljän sukupolven naisten kesken siivotut mustikat. Erästä matkatoimistoa lainaten nämä ovat niitä hetkiä, jotka jäävät elämään.
Elokuu ei tarkoita, että kesä olisi vielä ohi. Se on juuri parhaimmillaan. Tässä ja nyt.
Ja se maisemaonnellisuus, joka oli Sveitsin reissun teemana. Se pätee myös tähän mökkeilyviikkoon järvimaisemissa.
<3: Jenna & minireissaaja, onnelliset mökkeilijät