Kukapa ei olisi nähnyt kuvaa Portofinon idyllisestä postikorttikylästä Italian rivieralla? Kaunis kylä turkoosinmeren rannalla on kuin postikortista. Samanlaista tunnelmaa ja fiilistä voi kokea Italiassa myös Amalfin rannikolla Positanon kylässä. Jos näitä kahta vertaa keskenään, niin tykästyin enemmän Portofinoon.
Matkamme Portofinoon taittui lautalla Rapallosta. Meno-paluu maksoi 15€ ja yhden pitstopin pystyi tekemään Santa Margheritassa joko meno- tai paluumatkalla. Matka Rapallosta Portofinoon tarjoaa kyllä mielettömiä maisemia. Kallioille ja merenrantaan rakennetut huvilat ovat kuin maalauksesta tai elokuvien kulisseista, joita ei uskoisi todeksi.
Paikan päällä Portofinossa minireissaaja simahtaa päiväunille. Hyödynnän oman ajan ja tutustun ravintoloiden ja pienien putiikkien täyttämään pikkukylään kaikeassa rauhassa. Harmikseni kantoreppu jäi tällä reissulla kotiin, joten kiipeilyt kukkuloille saavat jäädä. Pari tuntia vierähtää kuitenkin nopeasti kylää ihastellen. Sen jälkeen alkaa iskeä turistiahdistus.
Turisteja on aivan liikaa, mutta ihmekkös tuo. Tänne suuntaa rikkaat luksusjahdeillaan ja vähän köyhemmät pikkupaateillaan tai lautoilla. Rantaravintolat ovat täynnä elämästä nauttivia lomailijoita. Minulle tosin majapaikan isäntä jo kertoi, että osta foccacia Rapallosta ja nauti lasillinen proseccoa kivassa ravintolassa. Siitä lasillisesta proseccoa saa nimittäin täällä maksaa 12€ lasi (muualla Italiassa 3-4€ lasi). Jos kukkaron nyörejä ei olisi, niin kyllähän näissä maisemissa kelpaisi aperitiiveja juoda kaikessa rauhassa.
Kun minireissaaja alkaa raotella silmiään, olen jo nähnyt ja fiilistellyt tarpeeksi. Hyppäämme laivaan ja suuntaamme Santa Margheritaan lounaalle ja rannalle. Siellä vierähtääkin loppupäivä rannalla nauttien, kunnes on aika hypätä laivaan ja palata Rapalloon.
Santa Margherita
Ymmärrän, miksi Portofinon haluaa nähdä omin silmin. Se on kuvankaunis. Illalla kirjoittelen Portofinosta ostettuja postikortteja, joista yhden lähetän minireissaajalle kotiin muistoksi.