Tulevan kesän reissujen suunnittelu sekä kotimaan että ulkomaan osalta on varmasti monella jo alkanut aikoja sitten. Yksi viime kesän parhaimmista reissuista, joka on itsellä jäänyt tänne jakamatta, on juhannuksen pyöräilyreissu Saimaalla. Pyöräily Saimaan upeissa maisemissa oli ehdottamasti yksi parhaista tavoista viettää keskikesän juhlaa ulkona. Vieläkin kun mietin tuota reissua, meinaan pakahtua ilosta ja onnesta. Tämä oli aktiivilomailua parhaimmillaan!
Saimaan saaristoreitti on yhteensä 154 kilometriä pitkä rengasreitti, jonka reitti on Ruokolahti- Kyläniemi-Taipalsaari-Lappeenranta-Joutseno-Imatra-Ruokolahti. Reitillä on hyvin sinisiä reittimerkintöjä, mutta itse pyöräreittimerkintä sinisellä pohjalla ei ole kovin selkeä, joten se voi mennä myös ohi. Kyläniemen ja Sarviniemen välillä on lauttamatka, joka kannattaa varata etukäteen ennen reissua. M/S rastin ja reittitiedot voit tarkistaa täältä ja itse reittiin pääset tutustumaan täällä.
Alunperin suunnitelmana oli viettää reitillä kaksi yötä, joista ainakin toinen teltassa. Lapsenvahtisyistä typistimme lopulta reissun yhden yön reissuun. Koska halusimme selvitä vähillä kamoilla ja nukkua hyvin, varasimme hotellista yhden yön. Väsyneille vanhemmille tämä oli ihan luksusta ja pääsimme nauttimaan myös Lappeenrannan kaupunkijuhannusmenosta.
Me lähdimme matkaan Ruokolahdelta kahdeksan maissa aamulla. Juhannusaattoaamuna oli hyvin hiljaista tien päällä ja saimme nauttia kesäisestä aamusta kaikessa rauhassa. 50 kilometrin matka taittui jouhevasti Kyläniemeen asti. Ainoa riesa pysähdellessä olivat hyttyset, joita tuli heti musta pilvi ympärille. Paljoa emme malttaneet pysähdellä, sillä lautta oli lähdössä klo 11 aikaan aamulla. Ihan ensimmäinen vinkki onkin, että jos et halua suorittaa tätä reittiä päivässä tai kahdessa, niin varaa ainakin kolme päivää. Näin voit oikeasti pysähdellä ihastelemaan maisemia koko matkalla ja yöpyä vaikka teltassa Rastiniemessä, joka sijaitsee Kyläniemessä.
Lautalta tuli iso määrä pyöräilijöitä Kyläniemeen, kun taas me saimme viettää lauttamatkan Sarviniemen suuntaan ihan kaksin. Lautalta voit ostaa virvokkeita matkalla. Meillä ei ollut omia kahveja mukana, joten kahvi maistui lounaan päälle.
Sarviniemeen saavuttuamme halusimme uimaan. Sarviniemessä ei saa yöpyä, mutta siellä voi viettää leppoisan päivän rannalla. Porukkaa tuolla olikin aika paljon. Ihastuin Sarviniemen tunnelmaan ja maisemiin ikihyviksi. Voi jestas, miten kaunis paikka. Olisin voinut jäädä tänne loppupäiväksi ihastelemaan Saimaan sinisiä värejä ja kuuntelemaan ja tovin nauttimme keskikesän auringosta ja tunnelmasta.
Meillä ei ollut enää aikataulua, koska lauttamatka oli jo takana. Loppupäivän suunnitelmana oli ajaa pyörällä Lappeenrantaan ja olla siellä hotellissa yötä. Sarviniemestä lähdimme pyöräilemään rauhallisemmalla tahdilla. Sää oli kuuma, vettä kului, nauratti ja tuntui siltä, että teen tällä hetkellä just sitä mitä pitääkin. Taipalsaarella pysähdyimme kahville ja jäätelölle. Lappeenrannan satamaan saavuimme iltapäivällä vajaan 90 kilometrin pyöräilyn jälkeen. Nälkä kurni jo sen verran vastassa, että Marttojen muikkuvohveli katosi vatsaan yhdessä hujauksessa. Illalla kävimme vielä syömässä ja ihastelemassa sataman menoja, kunnes menimme nukkumaan. Hotelli Rakuuna oli kiva hotelli vähän keskustan ulkopuolella. Erityisesti pisteitä ropisi aamiaiselle.
Seuraavana päivänä ei ollutkaan enää aurinkoista ja lämmintä. Koko päivälle oli luvattu sadekuuroja ja niitähän sitten tulikin. Aamupäivällä satoi reippaasti ja pidimme sadetta bussipysäkillä pidemmän aikaa. Samalla saimme toisen pyörän sisäkumin vaihdettua ja renkaissa kesti taas ilmat. Lappeenranta-Ruokolahti-väli ei ole niin kaunista maisemiltaan, vaan toisena päivän tuli paljon vaan keskityttyä itse pyöräilyyn. Itselleni uusinta maisemaa löytyi Muukkolan ja Ilottulan seudulta, jossa oli jälleen leppoisaa maalaismaisemaa. Imatralla alkoi paistaa taas aurinko ja koska olimme päättäneet pyöräillä mökille suoraan, siirsimme lounasta vielä pidemmälle ja lopulta nautimme sen Lohelan pihalla. Kuuma aurinko tuli taas tekemään fillaroinnista hikisempää. Lopulta pääsimme 95 kilometrin pyöräilyn jälkeen mökille, jossa odotti valmis ruoka, ihana taapero ja kuuma sauna. Olo oli lopussa väsynyt ja viimeiset kymmenen kilometriä oli mielessä vain ruoka ja kylmä palauttava. Lopulta meille tuli kilometrejä 180 kilometriä tuon 154 kilometrin sijaan.
Saimaan saaristoreitti oli kaiken kaikkiaan aivan mahtava kokemus. Ehkä isoimpana vinkkinä voisin antaa, että varaa tälle reitille aikaa, jos haluat pysähdellä ihastelemaan maisemia ja tutkimaan paikkoja enemmän eli 1-2 yön reissu olisi hyvä. Me menimme hyvin kevyillä varustuksilla. Mukana oli retkiruokaa, sadevarustus, yöpymiskamat ja tietty vettä, mutta kaikki ylimääräinen oli karsittu pois. Jos olisimme yöpyneet teltassa, niin tavaraa olisi tietysti tullut mukaan paljon enemmän. Ehkä ensi kesänä pääsemme testamaan pidempää bikepacking-reissua. Nyt tosin ensi kesän suunnitelmiin on heti lisätty uusi Pihlajaveden polkaisu- pyöräreitti Punkaharjulla. En malta odottaa kesän pyöräseikkailuja!
Muutoin tuleviin reissusuunnitelmiin kuuluu pitkälti tulevat juoksureissut niin kotimaassa kuin ulkomailla. Palaan niihin myöhemmin. Juoksukalenteriin näyttäisi tällä hetkellä mahtuvan neljä polkumaratonia, Nutsin 37 km kisa ja yksi polkupuolikas. Luultavasti tämä ei jää tähän, jos vaan terveenä pysyn.