Heinäkuussa toteutin yhden lähimatkailuhaaveeni, kun kävimme pyöräilemässä Puumalan 60 kilometrin mittaisen saaristoreitin. Viime kesän rannikkoreitin pyöräilyreissulta jäi innostus tehdä enemmän retkiä pyörän selässä. Tämä Puumalan saaristoreitti oli muutenkin korkealla kotimaan bucket listalla. Puumalan reitti laajeni tänä vuonna myös Etelä-Karjalaan ja uuden lauttayhteyden myötä on mahdollista pyöräillä 154 kilometrin mittainen reitti. Se sitten ensi vuonna!
Ajoimme Puumalaan mökiltä. Lapset jäivät mummon hoiviin ja me saimme viettää laatuaikaa kaksin. Auto jäi Puumalan satamaan ja matka alkoi kahvitankkauksen jälkeen. Itselläni oli ollut huono yö vauvan kanssa, joten alkutaival meni taistellessa unta vastaan. En kuitenkaan nukahtanut pyörän selkään, siinä vasta olisikin ollut merkintä vauvakirjaan.
Pyöräily maantien varressa ei ollut niin hohdokasta alussa. Kilometrit taittuivat nopeasti, mutta ensimmäinen mielenkiintoinen pätkä alkoi vasta, kun lähdimme hiekkatietaipaleelle. Maantiemaisemat muuttuivat maatalojen ja mökkiteiden maisemiin. Oma hybridi kirskutteli soratiellä, mutta muuten omalla pyörällä oli ilo ajella näissä maisemissa.
Puumalan saaristoreitille kannattaa varata koko päivä aikaa, sillä maisemia on pysähdyttävä ihastelemaan ja nautiskelijoiden kannattaa pysähdellä herkuttelemaan reitin varrella oleviin ravintoloihin ja kahviloihin. Oikeastaan ainoa ratkaiseva ajan määrittäjä on lautta Hurissalosta. Hurissalosta lautta lähti klo 13 ja siihen oli ehdittävä. Siksi jätimme pysähtymättä Sahanlahdessa. Ensimmäisen evästauon pidimme Lietveden kioskilla, josta avautuu Saimaalle upeat näkymät.
Hurissalon lautalle saavuimme juuri ajoissa. Lautta oli täynnä pyöriä ja mukaan mahtui pari moottoripyörääkin. Matka Lintusaloon kesti noin 45 minuuttia. Ilma oli hiukan viileä, joten lautalta löytyvien vilttien alla oli mukava lämmitellä.
Lintusalon päässä meitä odotti kauan odotettu lounastauko. Myös perheen muut jäsenet olivat tulossa retkeilemään Puumalaan, joten meillä oli treffit Nestori caféssa. Tämä pitstop mahdollista itselleni sen, ettei pyöräreissun aikana tarvinnut pumpata maitoa pois ja vauva sai murkinaa suoraan maitobaarista. Nestorin kahvila on tosi symppis paikka. Sieltä löytyy myös majapaikkoja matkailijoille.
Kun lounaat, kahvit ja jälkkärit oli syöty, matkamme jatkui kohti Puumalaa. Nestorinrannasta Puumalaan menevä reitti on kyllä tämän reitin kauneinta. Voi jukra, niitä järvimaisemia! Ihastelimme ja päivittelimme maisemia useampaan kertaan ääneen. Kuvia ei tullut otettua, sillä puhelimen kamera ei pysty ikuistamaan noita maisemia niin kuin ne ansaitsevat. Sää oli myös pilvinen, joten ikuistin maisemat mielensopukoihin. Oi Saimaa, olet niin kaunis!
Loppumatkasta alkoi sataa ja vauhti alkoi kiihtyä. Meidän piti pysähtyä kahville ja jätskille ennen Hätinvirran lossia Niinisaaressa, mutta ajoimme oikeasta risteyksestä ohi ja säästimme jäätelön maaliin. Puumalan sillalle oli loppumetreillä pakko pysähtyä katselemaan vielä maisemia. Ei jotenkin ihmetytä, miksi Puumala on niin suosittu mökkeilypitäjä. Saimaan järvimaisemia kelpaa ihastella päivästä tai reissusta toiseen.
Itse pyöräilyyn meillä meni aikaa noin neljä tuntia. Koko reissu kesti vajaa seitsemän tuntia pysähdyksineen ja lauttamatkoineen. Matkaa kertyi 64 kilometriä. Suosittelen kyllä starttaamaan heti aamusta, jotta ennen lauttamatkaa ei tule kiire ja ehtii pysähdellä mielin määrin.
Puumalan saaristoreitti oli lähiseutumatkailua parhaimmillaan. Tämä oli yksin kesän parhaista elämyksistä sekä itselle irtiotto vauva-arjesta. Oli myös huippua viettää aikaa ihan kaksin. Pyöräreissun jälkeen palauttava jäätelö ja erityisesti sauna ja uinti järvessä maistuivat.
Rannikkoreitin ja tämän saaristoreitin pyöräilyjen jälkeen kiinnostaisi tehdä lisää samanlaisia pyöräreissuja. Mitä reittiä sinä suosittelisit?