Tammikuu. Matkailun parissa työskentelevät ja matkailijat tietävät, että tammikuu on kuukausi, jolloin järjestetään matkamessut. Sinne voi mennä etsimään kohdeinspiraatiota, fiilistelemään matkailujuttuja ja hakemaan tietoa kohteista.
Tammikuu on myös kuukausi, jolloin itselläni on ollut tapana varailla tulevia reissuja ja suunnitella, mihin kaikkialle tänä vuonna mentäisiin.
Tällä hetkellä kalenteri on ulkomaanmatkojen osalta tyhjä. Ehkä koko vuoden osalta. Vai voisiko olla toiveikas, että loppuvuodesta jo pääsisi johonkin?
Kaipaan seikkailua. Jännitystä, eksotiikkaa, tietämättömyyttä, uuden kohteen fiilistä ja itse matkustamista. Vaikka kuinka kannatan kotimaanmatkailua ja olen löytänyt paljon hienoja kohteita, joissa haluan käydä, ei Suomi ole Italia, Japani tai Alppien kaunistama Itävalta.
Kaipaan vuoria, kirkkaita järviä, Välimerta, Kaukoidän tuoksuja. Kaikkea.
Vaikka identiteettini on tällä hetkellä rakentunut espoolaisen perheenäidin varaan, joka rakastaa mikroseikkailuja metsässä, sisustani huutaa seikkailuja Huippuvuorilla, Patagoniassa ja Alaskassa. Kanadakin on näkemättä. Jokohan tänä vuonna pääsisi Norjan vuonoille? Lähtisikö luottoreissukaveri perinteiselle Sveitsin reissulle?
Kyllä tälle vuodelle jo jotain matkasuunnitelmiakin on. Aion juosta Pallas-Ylläksen kansallispuistossa ja Pyhällä. Aion pyöräillä 150 kilometriä Saimaalla. Ehkä yöpyä majakassa ja puumajassa, mutta ainakin saunalautalla ja Nolla-mökissä. Lasten kanssa kömytä metsässä ja lorvia mökillä. Kotimaassa kelpaa seikkailla, en minä sitä.
Toivottavasti vuosi 2021 toisi mukanaan mahdollisuuden seikkailuihin. Niin kotimaassa kuin ulkomailla. Tänä aikana tuntuu rikolliselta sanoa, että haluaisi ulkomaille. Mutta niin se vain on, että sisälläni asuva seikkailija kaipaa maailmalle.
Kaipaatko sinä seikkailuja?