Lokakuussa karistimme harmauden ja synkkyyden ja suuntasimme syyslomalle Lissaboniin. Lissabon oli yksi niistä Euroopan pääkaupungeista, joissa en ollut vielä käynyt. Lissabon oli kutkuttanut mielessä jo pitkän aikaa ja olipas kiva päästä käymään siellä vihdoin ja viimein.
Lähes 3-vuotias minireissaaja oli reissusta kovin innoissaan ja sain itsekin pienen matkustuskipinän tuon pienen innokkaan matkustajan juttuja kuunnellessa. Lissabonin reissu ajoittui aivan loistavaan saumaan, sillä pieni irtiotto tähän kohtaan syksyä teki todellakin terää ja sai mietteet ihan muualle kuin arjen synkkyyteen. Tämän reissun voikin sanoa olleen pako arjesta. Ihan kirjaimellisesti.
Lissabonin reissun sisällön piti olla ihan erilainen. Minun piti juosta EDP Lissabonin maraton 20.lokakuuta, mutta se jäi tänä vuonna väliin. Tämä kirveli myös reissun aikana jonkin verran. Kävin kuitenkin katselemassa noin 4h maaliin tulleita juoksijoita ja itku kurkussa totesin, että kyllä minäkin haluaisin tuolla olla. Tänä vuonna ei ollut sen aika.
Aikaa meillä oli Lissabonissa lähes kolme kokonaista päivää. Yhden päivän vietimme sateisessa Sintrassa eikä siitä päiväseikkailusta jäänyt muuta mieleen kuin se ihan uskomaton sää. Penan linna oli silti taianomainen kaiken sumun keskellä. Kolme päivää itse Lissabonissa vierähti nopeasti, mutta ihanan letkeästi Lissabonia tutkaillen. Kiire ei ollut mihinkään, mutta ehdimme nähdä kaiken, mitä halusimme. Ehdimme kierrellä Alfaman kauniilla kaduilla, ihastella maisemia näköalapaikoista, käydä LX factorylla ja Timeout marketilla syömässä, kävellä Belemissä, tutkia kaloja Ocenariossa ja vaikka mitä. Paikasta toiseen oli kätevintä liikkua überillä. Itse asiassa pitkästä aikaa kaupunkilomalla jäi metro täysin testaamatta. Paikasta toiseen pääsi myös helposti kävellen.
Ehdimme myös leikkiä erilaisissa leikkipuistoissa ja mennä minireissaajan ehdoilla paikasta toiseen. Jälleen kerran minireissaaja pääsi yllättämään äidin sisukkuudellaan. Mimmi käveli meidän aikuisten kanssa pitkiä matkoja, mikä oli myös hyvä, sillä Lissabonin kaupungin mukulakivikadut eivät ole lastenrattaita suosivia. Monella näyttikin olevan kantoreppu mukana ja tällaisen olisin itsekin voinut ennemmin napata mukaan ja jättää vaunut suosiolla päiväksi kämpälle. Majoitumme Bairro Altossa, Praca Luis de Camoesin laitamalla. Sijainti oli hyvä, mutta kovin meluisa. Majoituspaikaksi lapsiperheille suosittelisin jotain ihan muuta lokaatiota.
Isoin löytö Lissabonissa oli Ankka-kauppa
Lissabonin pitkä viikonloppuloma oli rauhoittava. Se vei ajatukset muualle ja oli rennon letkeä, että sain karistettua puolet niskoja painavasta harmitustaakasta pois. Lissabon on loistava kohde syyslomien aikaan lokakuussa, sillä lämpötila päivisin oli + 20’c, aurinko paistoi ja vasta illalla piti kaivella takkia päälle. Tekemistä kaupungissa riittää lapsiperheillekin useammaksi päiväksi. Jos oltaisiin oltu aikuisten kesken, niin olisin varmasti enemmän keskittynyt kaupungin tunnelman fiilistelyyn ja ravintolaelämyksiin. Kolme päivää Lissabonissa oli minusta täysin riittävä. Lisäksi käyttäisin ainakin yhden päivän Sintran alueeseen. Nyt tuon paikan kauneus jäi sumun varjoon, joten joskus pitää vielä siellä käväistä.
Matkustaisinko Lissaboniin uudestaan? Koska kaupunkiloma on aina kaupunkiloma enkä oikein ole päässyt siihen, että haluaisin käydä useamman kerran samassa kaupungissa, niin en ehkä menisi Lissaboniin toista kertaa kaupunkilomalle, jollei minulla olisi se Lissanbonin maraton mielessä. Lissaboniin siis palaan vielä juoksureissun merkeissä.
Listailen vielä myöhemmin taaperon mieluisia kohteita Lissabonissa. Stay tuned!