Tammikuuta 2023 vietellään jo ties monetta päivää, mutta minä olen tainnut jäädä vuoteen 2022. Viime vuosi oli jälleen kerran täynnä erilaisia seikkailuja ja tuntuu kuin se olisi mennyt nopeiten ikinä. “Aika kuluu vuosi vuodelta nopeammin” ei ole mikään turha sanahelinä. Tuntuu kuin vuodet vierivät toinen toistaan nopeammin ja itse ei enää kestä perässä.
Ennen koronaa tuli matkustettua paljon, koronavuosina taas keskityttiin matkailuun kotimaassa. Viime vuonna tuli käytyä ulkomailla useamman kerran ja omaan makuuni juuri tarpeeksi. Kaukolomia en ole tehnyt vuosiin enkä niitä kaipaakaan. Sen sijaan Euroopassa oli ihanaa reissata pienen tauon jälkeen enemmän. Tässä ovat parhaat matkailuhetket viime vuodelta. Monet näistä hetkistä ovat sellaisia, joita tullaan tekemään ja kokemaan tänä vuonna uudestaan.
Tammikuu - hiihtämässä Lapissa
Vuoden ensimmäinen reissu suuntautui tuttuun tapaan Äkäslompoloon. Kirpsakka pakkanen ei vaikuttanut hiihtosuunnitelmiin. Oli ihan mahtavaa päästä juoksemaan ja hiihtämään tuttuihin maisemiin.
Maaliskuu - pettymyksiä ja ihastumisia Gran Canarialla
TransGranCanarian juoksukilpailu jätti kirvelevän pettymyksen ja povasi vatsaongelmia kaudelle 2022. Niitä sitten saatiikiin roppakaupalla. Onneksi lomaviikon aikana ehdimme nähdä Kanarian kauniita vuoristomaisemia ja rentoutuakin. Roque de Nublolta avautuu kerrassaan upeat maisemat aina naapurisaarelle asti. Lisäksi suloinen Puerto de Moganin kylä hurmasi kauniilla taloillaan.
Huhtikuu - Tallinnassa ja Mallorcalla
Viikonloppu Tallinnassa ystävän kanssa tuntui kunnon etelänlomalta. Söimme hyvin, kävimme manikyyrissa ja Fotografiskassa. Ei ollut kiirettä mihinkään.
Pääsiäisen vietimme Alcudiassa, Mallorcalla. Mallorca yllätti positiviisesti juoksijan ja pyöräilijän. Viikon aikana keskityin treenaamiseen ja sen seuraksena lähes kaikki lähialueen “päänähtävyydet” jäivät näkemättä. Itse Alcudiasta ei tehty reissuja muualle saarelle, mikä myös oli hyvin erikoista. Tähän sporttilomamuotoon ihastuin kyllä palavasti. Tänä vuonna uusiksi.
Toukokuu - Itsensä ylittämistä Rukalla
Kuva: Rami Valonen
Toukokuussa juoksin kahdessa juoksukilpailussa. Bodom trail jäi 12 kilometriin, sillä olin aivan loppu jo ennen kilpailun starttia. Kuusamossa sen sijaan juoksin ensimmäisen lyhyen ultramatkan. Nuts Karhunkierros 55 (57!) kilometriä tarjoili aivan upeat maisemat ja ikimuistoisen elämyksen. Juoksin ties kuinka monta kertaa puskaan, mutta en luovuttanut. Sen sijaan ylitin itseni pääsemälle maaliin alle 7 tunnissa. Tänä vuonna tämäkin lysti on koettava uudestaan.
Kesäkuu - reissuja reissun perään
Kesäkuun alussa olimme koko perheen viikonloppureissulla Kemiönsaaressa ja Teijon kansallipuistossa. Ensimmäisen yön nukuimme Matildajärven rannalla ja toisen yön Storfinnhova Gårdin puumajassa. Yö puumajassa oli elämys meille kaikille ja taisimme luvata lapsille, että kesänä mennään kyllä uudestaan.
Kesäkuun toinen kohokohta oli kahdenkeskinen reissu Itävaltaan. Kävin juoksemassa Mozart 100- maratonin Saint Gilgenistä Salzburgiin. Tuo juoksukisa oli ehkä vähän erilainen elämys kuin olin ajatellut. Ennen kilpailua vietetyt päivät Wolfgangseen maisemissa olivat mielettömät. Menimme ylös alas vuoria, nautimme järvimaisemista, hyvästä ruoasta ja elämästä! Salzburgissa oli ihan hävyttömän kuuma. Kaupungissa oli +34’c ja päätimme lähteä sieltä Königsseelle viimeiseksi päiväksi.
Kesäkuun kolmas lomakohta oli juhannus mökillä. Kuuma keskikesä oli rentouttava, mutta hikoilemaan piti päästä. Käytiin puolison kanssa perinteisellä juhannusajelulla tour de Kiviapajalla ja nautimme mökkeilystä.
Heinäkuu - Kesälomalla Lapissa
Heinäkuussa vietimme kesälomaa Äkäslompolossa. Loma toisti aika pitkälti samaa kaavaa kuin edellisenä vuonna. Oli oma NUTS YPH 37 kilometrin juoksukilpailu, lapsen polkujuoksukilpailu ja miehen NUTS MTB-pyöräilykisa. Yksi kohokohdista oli retki Keimiötuntuturille, josta avautuivat kauniit maisemat Pallakselle. Tunturin huipulla ei ollut kiire mihinkään. Pallaksen reissu huipentui punaiselle hiekalle, jossa nautittiin rantaelämästä. Miksi lähteä Kreetalle, kun voi lähteä Pallaksen Rivieralle? Kysyn vaan.
Lapista loma jatkui Tukholmaan ja sieltä Itä-Suomeen. Kävimme pyöräilemässä Pihlajaveden polkasun yhtenä päivänä. Tuolla pyöräreissulla sää ei suosinut, mutta saatiin ainakin nautiskella järvimaisemista ja hobittikahvilan kakuista. Muutamaa päivää myöhemmin juoksin Punkaharjulta mökille ja pysähdyin uudestaan syömään kakkua hobittikahvilaan. Tuo reilun maratonin mittainen pitkä lenkki oli yksi omista suosikki juoksulenkeistä koko vuonna.
Elokuu - Ruotsin Lapissa
Elokuun kohokohtana oli Fjällräven Classic-vaellus Ruotsissa. 110 kilometrin reitti Nikkaluoktasta Abiskoon oli ensimmäinen pidempi vaellukseni ja ensimmäistä kertaa kannoin kaikki retkeilykamppeet itse alusta loppuun. Neljä päivää yhteyksien ulkopuolella pelkästään luonnosta nauttien olivat elämykselliset, opettavaiset ja ainutlaatuiset. Nautin tästä reissusta niin paljon.
Elokuussa sairastin myös toista kertaa koronan ja keuhkoputkentulehduksen. Juoksin vain kaksi juoksulenkkiä koko kuukauden aikana. Toisena juoksulenkkinä oli puolimaraton Helsingissä, jossa onnistuin tekemään uuden aikaennätyksen. Jotain hyvää jäi siis käteen juoksurintamalla.
Syyskuu - Toblerone-vuoren juurella
Syyskuussa pääsin omalle lomalle Sveitsiin. Kuuntelin matkan aikana vihdoin ja viimein Naiset, joita ajattelen öisin- kirjan ja eläydyin vahvasti reissuidentiteettiini. Zermatt ei ehkä ollut niin vihreä ja kaunis kuin olin ajatellut, mutta kyllähän nuo vuoristomaisemat lämmittivät silmää. Pääsin myös keräilemään kunnolla verttimetrejä pitkän viikonlopun aikana, joten ei tämä ihan mistään lepolomasta mennyt. Ehdittiin myös rentoutua.
Lokakuu - paluu Vaaroille
Juoksukausi huipentui tänäkin vuonna Kolin maisemissa. Loppukausi oli rikkonainen koronan ja flunssien takia ja tuntui kuin olisin lähtenyt Vaarojen maratonille ilman treenausta. Lopulta kilpailu meni omalta osalta oikein hyvin. Viiden tunnin alitusta ei tullut, mutta 5:05h aikaan olen niin tyytyväinen. Vielä en ole varma, lähdenkö ensi syksynä Kolille vai keksisikö vielä jonkun kilpailun ulkomailta loppuvuoteen. Kolin maisemissa kyllä juoksijan sielu lepää!
Joulukuu - loppuvuoden hulinat
Lokakuun Vaarojen maratonin reissun jälkeen oltiin kaksi kuukautta ihan kotona. Siinä vasta olikin ihmiskoe levottomalle ihmiselle. Kovin montaa lähiretkeäkään ei tehty. Oltiin siis vain ihan kotona. Joulukuussa sitten reissattiin taas olan takaa. Kävin lasten kanssa Skidit-risteilyllä Tukholmassa, vietimme vajaa viikon kaamosloman Äkäslompolossa, jouluna olimme Holiday Club Saimaalla ja joululomalla kävimme vielä Tallinnassa. Lapset rakastivat laivoja, minä Lappia.
Tälle vuodelle on suunnitelmissa paljon kaikkea kivaa. Eniten odotan Tour de Mont Blanc-juoksuvaellusta kesäkuussa. Olen haaveillut juoksuvaelluksesta Alpeilla niin pitkään ja nyt se vihdoin toteutuu! Muutenkin tulemme matkailemaan Alpeilla koko perheen voimin kesällä. Sitäkin odotan jo kovasti. Pääsen myös kokemaan vuorijuoksun ilosanomaa Sveitsissä.
Iloista matkailuvuotta!