Parhaita ovat ne lomat, joiden aikana saa olla ihan pihalla. Viikon aktiiviloma antoi taas paljon enemmän kuin kuvitella saattaa. Viikko tuntui kahdelta ja kaikki luonnossa vietetyt päivät tuntuivat liian hyviltä ollakseen totta. Maastopyöräilyn parissa vietetty viikko Dolomiiteilla oli tämän vuoden odotetuin reissu.
Olin niin monta vuotta haaveillut vierailusta Dolomiiteilla. Paikasta toiseen hyppiminen ei kuitenkaan ollut sitä, mistä haaveilin. Halusin olla mahdollisimman paljon vuorilla. Kävellä ja ihmetellä maisemia. Kävely vaihtui tosin tällä reissulla pyöräilyyn, joka oli hintsusti enemmän haasteita tarjoava tapa seikkailla Dolomiiteilla.
Kohteena Val Gardena
Majoitumme viikon verran Sel di Val Gardenan kylässä, joka on tunnettu sekä kesä- että talviurheilukohteena. Pieni kylä vilisi matkailijoita. Jos haluaa majoittua pienemmässä ja idyllisemmässä kylässä, niin Val Gardenan sijaan harkitsisin muita kyliä. Pakko silti myöntää, että Val Gardena oli aivan erinomainen tukikohta. Oli ravintoloita, kauppoja, pyörävuokraamoita ja paikasta pääsi helposti vuorille joko hissillä tai suoraan pyöräillen. Useimpiin hisseihin sai ottaa pyörän mukaan 5€ lisähinnalla.
Ja niitä pyörävuokraamoita tosiaan oli paljon. Hinnat eivät liikkeiden välillä juurikaan vaihdelleet. Viiden päivän e-bike pyörävuokra oli 180 - 240€ väillä riippuen, millaisen pyörän halusit. Kuulostaako kalliilta? Monet pyöräliikkeet järjestivät myös opastettuja pyöräretkiä, jota olisin itsekin voinut harkita Passo Sellan reitille.
Maastopyöräilyn huumaa
Vietimme 5 päivää pyörien päällä ylä- ja alamäkiä polkien. Yhtenä päivänä kävimme patikoimassa Adolf Munkel traililla ja pakko tunnustaa, että se kävely oli jotenkin todella tylsää. Vaikka en ihan älyttömästi omaa kokemusta maastopyöräilystä, niin viiden päivän aikana hankittu lisäkokemus toi sen verran lisäkipinää, että kaipasin heti vaelluspäivänä pyörääni (ja tietenkin efatbiken avustustoimintoa. ;))
Välillä homma oli ihan kreisiä ja olin niin epämukavuusalueellani. Hullut alamäet (erityisesti Secedalta alas) maastossa saivat huulen väpättämään ja pelkotilat nousemaan ihan uusiin sfääreihin. Onneksi kaikista selvittiin, lähinnä omalle itselleen naureskellen. Entisenä spinning-hulluna rakastin eniten ylämäkiä ja sitä, että sai hapottaa jalkoja ihan kunnolla. Itsevarmuus pyörään selässä kasvoi koko ajan ja lopulta nälkä vaan kasvoi syödessä. Kuuluisin Passo Sellan pyöräilyreitti (50 - 60km) jäi kuitenkin odottamaan seuraavaa kertaa.
Pyöräreittejä Val Gardenan alueella on moneen makuun. Osalla reiteistä oli paljon helppoa ja leveähköä vuoristotietä, jolloin saattoi keskittyä maisemien ihasteluun. Reiteille mahtui myös kapeaa polkua, jossa sai keskittyä itse tekemiseen. Pyöreittejä voi käydä katsomassa täältä.
Vaikka välillä oli hiki, huono olo ja jalat koetuksella yli kuuden kilometrin jatkuvan nousun jälkeen, olivat pyöräilypäivät nautinnollisia. Ihania vuoristohüttejä, joissa sai tankattua lisäenergiaa, oli joka paikassa. Ympärillä olevat maisemat olivat niin mykistävän kauniita, että oli pakko pysähtyä tasaisin väliajoin niitä ihastelemaan. Olin maisemaonnellisuudesta sekaisin koko viikon. Lisämausteen tähän viikkoon toi myös nukkuminen. iltaisin oli niin loppu, että oli pakko nukkua öisin 9h. Kuulostaa niin erikoiselta omaan korvaan arjessa.
Paras loma tänä vuonna
Jotenkin tämä loma oli yksi aktiivilomailun unelmien täyttymys. Vuoristomaisemat, ulkona oleminen ja pyöräily olivat voimaannuttava yhdistelmä. Mitä muuta sitä ihminen lomalta kaipaisikaan? Tosin talvella pyöräilyn voisin vaihtaa laskemiseen.
Dolomiiteille palaan vielä järvien bongaus- ja patikointilomalle. Ja kyllä se Passo Sellan reittikin on PAKKO päästä pyöräilemään.