Levin lumisissa maisemissa yli 15 vuoden tauon jälkeen

Heippa vuosi 2020! Onpa ollut melkoinen startti uudelle vuosikymmenelle. Niin paljon kaikkea uutta, jännää, ihanaa ja hurjan isoja muutoksia on tapahtunut tai edessä. Tammikuu on sujahtanut arjen pyörteissä ja elo on ollut ollut jotenkin vaan niin ihanan arkista.

Jos jokin on kuitenkin sapettanut, niin lumen puute etelässä. Joulukuun Lapin kaamoslomalla olin tukevasti jalat maanpinnan yläpuolella. Viisi päivää ladulla ja yksi tunturissa tallustellen. Paluu kotiin oli viime kuussa karu ja silloin tiesin jo, että Lappiin on pakko päästä lumentonta talvea pakoon pian uudestaan.

Tämän vuoden ensimmäinen reissu suuntautui siis yllätys yllätys Lappiin, mutta kohde oli tällä kertaa eri kuin Ylläs. Olin käynyt Levillä viimeksi 15-vuotiaana ja tuon jälkeen Levi on hintsusti muuttunut, samoin omat mielikuvat Levistä. Omissa silmissä Levi on turistinen hiihtokeskus, jossa kukaan ei oikeasti laskettele tai hiihdä, vaan pääpuuhana ovat iltamenot, after skit ja sen sellaiset. Olin jotenkin henkisesti närkästynyt jo siitä, että Levillä tulisi olemaan tosi paljon porukkaa ja siellä ei saisi nukuttua tai hiihdettyä rauhassa. Samalla tosin tunnustin itselleni, että toinen henkinen kotini Äkäslompolo ja Levi ovat muutenkin hyvin kaukana toisistaan ja nyt oltaisiin menossa vähän erihenkiseen paikkaan.

Tällä kertaa majapaikkana toimi hotelli. Sokos hotel Levi oli mainio valinta iisiin lomailuun erityisesti keskeisen sijaintinsa ansiosta. Saavuimme Leville jo aikaisin aamulla. Kamat sai säilöön ennen check-iniä ja vaatteet pystyi vaihtamaan saunatiloissa. Aamiainen irtosi 15€ hintaan ja sitten oltiinkin valmiita ulkoilemaan. Poislähtöpäivänä saimme pidennettyä check-outia 10€/tunti, niin että ehdimme käydä suihkussa hotellissa ja vaihtaa rauhassa vaatteet ennen kotimatkaa. Muutenkin palvelu oli tosi ystävällistä ja rentoa, joten iso peukku Sokos hotelille kaikkinensa.

Minulla ei ollut hajuakaan, mihin lähteä hiihtämään ensimmäisenä päivänä. Olin aiemmin kuikuillut Levin hiihtokarttaa ja yrittänyt muistella, missä olin silloin joskus hiihtänyt. Lopulta päätin lähteä hiihtämään Levin ympäri. Heti ensimmäisellä kilometrillä totesin, että latupohja oli loistavassa kunnossa ja suksi liukui sen pinnalla mahtavasti. Seuraavat reilut 20 kilometriä menikin siinä hiihtohurmoksessa, johon olen jäänyt pahasti koukkuun. Puolessa matkassa minua vastaan tuli latukone, joten sain hiihtää lopulta juuri ajetulla baanalla. En edes malttanut pitää kahvitaukoa, vaan pysähtelin tuon tuosta kuulostelemaan hiljaisuutta ja ihastelemaan lumisia maisemia. Oli niin kaunista, että itketti. Ja ladulla ei tarvinnut ruuhkasta välittää. Vastaan koko reissulla tuli kuusi muuta hiihtäjää ja kaksi vauhdikasta pertsaajaa meni minusta ohi. Oli suorastaan hämmentävän hiljaista.

Seuraava hiihtopäivä ei ollut yhtään myöskään hassumpi. Muun muassa Kätkän kierroskin toi mieleen tuttuja muistoja. Täällä olin joskus hiihtänyt, kuten myös Levin ympäri. Jälleen kerran painelin juuri ajetuilla luistelubaanalla yksinäni. Joitakin muitakin hiihtäjiä oli liikkeellä. Jos jokin Levillä oli erilaista kuin Ylläksellä, niin täällä vastaantulijat eivät automaattisesti vastanneet nyökkääykseen tai tervehdykseen.

Levin maisemissa tai menossa ei ollut myöskään mitään valittamista. Erityisesti olin vaikuttunut, kuinka hyvässä kunnossa ladut olivat ja miten rauhallista hiihtoladuilla oli. Reitit olivat vaihtelevia ja sain vetää niin ylä- kuin alamäkiä. En ehkä ottaisi tavaksi reissata Leville heti uudestaan, sillä omatunto kolkutti jo nyt ettei oltu Äkäslompolossa. Toisaalta, uudet hiihtoreitit ja maisemat olivat kivaa vaihtelua.

Talven ja reilun -10’c pakkasen kohtaaminen oli hiihdon lisäksi sitä, mitä eniten olin kaivannut. Miten sitä ihminen voisi selvitä Suomessa ilman talvea? Tämä etelän talvi on ollut ihana kamala, enkä ole nauttinut kurahaalari- ja kumisaapaskeleistä yhtään. Lumisissa maisemissa on jotain taianomaista, niin kuin Lapissakin.

Levin reissu oli ainoa “reissu”, joka oli tälle vuodelle mietittynä ja buukattuna. Loppuvuoden reissut jäävät vielä odottamaan tarkempia suunnitelmia. Kesällä mennään vuorille, mutta sitä ennen on suunnitelmissa vain yksi varma reissu. Palataan siihen lisää tuonnempana. <3