Rooma. Tuo rakkauden kaupungiksi kutsuttu Italian pääkaupunki on tunnettu romanttisten elokuvien kuvauspaikkana. Pariskunnat ajelevat onnellisina skoottereilla ja turistit suuntaavat tähän kaupunkiin viettämään romanttista kaupunkilomaa. Rooma hehkutetaan monella sivustolla aivan ihanaksi matkakohteeksi kelle tahansa. Onko Rooma kuitenkaan niin ihana kuin monet väittävät?
Toinen asia, mistä kuulee paljon puhuttuvan Roomasta, on ruoka. Rooman kaupunki on osin vihattu ja rakastettu ruoastaan. Turistinähtävyyksien lähellä ruoka maistuu aivan hirveältä sekundalta, kun taas pienellä sivukujalla syöty risotto voi viedä täysin jalat alta. Itselleni tuli Roomassa vietetyn neljän yön aikana ruoan suhteen yksi täysi epäonnistuminen, yksi mahdottoman hyvä ruoka ja muut annokset olivat keskinkertaisia.
Millaiselta kaupungilta Rooma omiin silmiin vaikutti? Sytyinkö?
Rooman kaupunki on kerrassaan ihastuttavan kaunis paikka. On niin paljon nähtävää ja koettavaa, että vietetyt neljä yötä eivät mitenkään riittäneet kaikkeen. Kauniita kortteleita ja historian havinaa tarjoava Rooma on kaupunkilomakohteena monipuolinen ja paljon matkailijalle vaihtoehtoja tarjoava kohde. Kaupunkiin tullessa ei ollut epäilystäkään, etteikö tämä kaupunki olisi romanttinen kaupunki.
Ehdin itse nähdä lähes kaikki "pakolliset" nähtävyydet, mutta itse kaupungin tunnelmaan en ehtinyt päästä sisään. Se olisi vaatinut pari iltaa lisää. Kaupungin tunnelmaan ja fiilikseen tutustuminen ovat hyvin tärkeitä asioita itselleni kaupunkilomalla. Paikallisten elämän seuraaminen lyhyessä ajassa tällaisessa turistikohteessa jäi täysin kokematta. En löytänyt aitoa Roomaa.
Syy, miksi en syttynyt Roomaan, selittyy varmasti sillä, että juoksin vain nähtävyydet läpi, mutta oikein muulle ei riittänyt aikaa. Ehkä hajamielisyyteni ja harhailevat ajatukseni työnsivät myös pois tämän kaupungin suosikkilistaltani. Rooma meni tämän ensimmäisen vierailun perusteella samaan kategoriaan kuin Pariisi ja Lontoo. Kaikki suurkaupungit eivät vain sytytä ja nyt listalle tupsahti jo kolmas Euroopan suurkaupunki.
Yhden päivän makasin oksennustaudissa hotellihuoneessa. Voi olla, että sain jonkun pöpön ruoasta tai juomasta. Kolmannenkymmenennenviidennen oksennuskerran jälkeen tilasin Medinaction-sivuston kautta lääkärin tsekkaamaan yleisvointini, sillä olin vähän huolissani pienemmän reissaajan voinnista mahassa. Täydet pisteet muuten palvelulle. Lääkäri tuli tunnissa, tsekkasi tilanteen ja kirjoitti pari reseptiä loppureissua varten. Hinta oli ilta-aikaan 140€, mikä meni matkavakuutukseen ja sain ensinnäkin rauhan siitä, että kaikki oli kunnossa.
Ehdin minä kuitenkin ihastumaan muutamaan asiaan. Rakastuin kadunkulmissa sijaitseviin gelato-kioskeihin, ihastelin Trasteveren aitoa tunnelmaa ja terasseilta kuuluvaa puheenpulputusta sekä nautin täysin siemauksin Villa Borghesen puistossa vietetyistä hetkistä omien ajatusten kanssa. Forum Romanumin alue oli aikamatka menneisyyden Roomaan ja pidin tästä alueesta kovasti.
Roomalla oli kuitenkin jokin nurjapuolensa, joka työnsi pois luotaan. En tiedä, olivatko syynä epäkohteliaat ihmiset, suuret turistimassat, ahneus vai mikä, mutta en tuntenut oloani kotoisaksi tässä kaupungissa. Tuntui kuin kaiken sen kauneuden ja kiiltokuvan olisi piiloutunut hirveä kasa rumaa peliä, epäonnea, murhetta ja julmia tekoja. Pimeällä en olisi uskaltanut liikkua yksin Terminin aseman lähellä. Lähtiessäni Roomasta fiilikseni kaupungista olivatkin hyvin kaksijakoiset. Oliko tämä kaupunki enemmän rappiollinen kuin romanttinen? Ovatko ihmiset täällä onnellisia?
Voisin kuvitella palaavani Roomaan viiden tai kymmenen vuoden päästä. Silloin nautiskelen viiniä Trasteveren kaupunginosassa iltamyöhään ja yritän saada selvitettyä fiilikseni tätä kaupunkia kohtaan. Roomasta voi sanoa ensivisiitin perusteella saman kuin Lontoosta ja Pariisista, se on ihan kiva.