Ensilumen sataessa maahan, alkoi laskettelumonoa vipattaa varastossa viime viikolla. Laskettelukausi lähenee. Rukalla rinteet avattiin jo lokakuun alussa. Olen tarkoituksella säästellyt Ylläksen laskettelupostausta tänne saakka, sillä on kivaa päästä fiilistelemään lumisia ja aurinkoisia kuvia itsekin. Viime kevään Ylläksen loma oli niin loistava!
Viime kevään Ylläksen reissulla ehdin laskea neljä päivää. Nuo neljä päivää rinteessä olivat täynnä auringonpaistetta ja hyvää mieltä. En muista, milloin olisin nauttinut ulkona olemisesta ja omasta ajasta niin paljon. Kelit olivat kohdillaan. Olin pitkästä aikaa laskemassa Suomessa. Etukäteen tuli pohdittua, että miten jaksaisin laskea edes neljä päivää, mutta Ylläs yllätti positiivisesti. Olisin voinut laskea enemmänkin, jos aikaa olisi vain ollut. Onneksi kuitenkin säästin aikaa myös murtsikan hiihtämiselle.
Kelien lisäksi rinteiden kunto oli kohdillaan. Aamupäivällä pääsi laskemaan koville rinteille, joilla ei oltu juurikaan laskettu. Lähdin rinteeseen yleensä klo 10 - 11 aikoihin Äkäslompolon puolelta, jonka rinteet ovat pääsääntöisesti punaisia ja niissä on hiukan haastetta. Siirryttäessä Äkäslompolon puolelta Ylläsjärven puolelle oli Harrinrinne sellainen, jota tuli kulutettua paljonkin. Iltapäivällä rinteet alkoivat muuttua hiukan sohjoisiksi, mutta eivät missään vaiheessa saavuttaneet sitä mössötasoa, mihin Alpeilla on tottunut.
Rinteet
Millaisia olivat Ylläksen rinteet? Rinteet ovat pituudeltaan vaihtelevia, mutta tarjoavat haasteita sen verran, ettei päivän aikana ehdi tylsistyä. Laskin määrällisesti todella paljon päivän aikana niin, että muutamia rinteitä tuli sahattua useampaan otteeseen, mutta tämä ei haitannut. Ainoa asia, joka hiukan rassasi, oli se hississä istuminen. Suunnittelinkin päivän niin, ettei ihan koko aikaa tarvitsisi hisseissä istuskella.
Ylläksen rinneprofiili on monipuolinen ja puolelta toiselle pääsee helposti laskemaan. Siirtymissä sai vähän hiihdellä, mutta pääsääntöisesti rinteestä toiseen meno sujui näppärästi. Lautailijoidenkaan ei tarvitse kävellä. Rinteet ovat vaihtelevia ja ainakin oma laskemisen nälkä tuli taltutettua päivän aikana. Päivän aikana ei ehtinyt mitenkään laskea kaikkia rinteitä.
Keskitasoisia rinteitä löytyy erityisesti Äkäslompolon eturinteistä. Näissä laskin paljon jo ihan sen puolesta, että ne olivat niin toimivia. Ylläkseltä löytyy muutama vaativampi musta rinne, jotka eivät ihan tarjonneet sellaista jyrkkyyttä kuin Alppien mustat rinteet. Toki, näitä ei kannata edes verrata keskenään.
Viihtyisiä rinneravintoloita on paljon ja hintataso on suhteellisen sama kaikissa. Olin liikkeellä omilla eväillä, joten rinneravintoloiden lounaat jäivät tällä erää testaamatta. Kahvikupposen hinta vaihteli 2-3,5€ välillä. Glühweinin sai vitosesta ylöspäin. Muiden tuotteiden hintatasoa ei tullut tarkisteltua.
Mikä Ylläksessä viehätti?
Se, mistä eniten pidin Ylläksessä, oli sen rauhallisuus ja tavallaan kotoisuus. Rinteissä oli huhtikuun ekalla viikolla tosi rauhallista. Välillä piti ihan ihmetellä, että miksi rinteissä ei ollut väkeä. Ylläs ei ole mikään varsinainen biletyskohde verrattuna Leviin eikä se ole niin kaupallinen ja turistisoitunut. Ylläksellä voi aistia rauhallista lappilaistunnelmaa ja nautiskella laskettelusta ja ennne kaikkea rauhasta. Rinteiden osalta en voi vertailla esimerkiksi Yllästä ja Leviä, sillä Levillä on tullut laskettua yli kymmenen vuotta sitten.
Jos etsii hyväkuntoisia ja monipuolisia rinteitä, hyviä palveluita rauhallisempaa menoa, niin Ylläs on ihastuttava laskettelukohde.
Tulisipa jo lumi jäädäkseen tänne etelään, niin saataisiin enemmän valoa.