Aasian suurkaupungeissa matkailijan valtaa välillä väsymys. Pitkät välimatkat, ruuhkat, kiire ja melu. Nuo saavat välillä matkailijan haikailemaan jonnekin rauhallisempaan paikkaan. Tokiossa vietetyn viikon jälkeen alkoivat jalkani ja mieleni olla levoton. Kaipasin jonnekin, missä voisin ajatella hiljaisuudessa. Halusin hengähtää.
Teimme päiväretken Kamakuraan Tokiosta. Jo junamatkan aikana vaihtuvat maisemat rauhoittivat levotonta mieltäni. Älkää ymmärtäkö väärin. Tokio on mieletön kaupunki, mutta pieni breikki teki terää. Aivoni olivat ärsykkeistä sekaisin.
Hyppäsimme Kita-Kamakuran juna-asemalla pois. Lähdimme kiertämään temppeleitä. Ensimmäisenä etappina oli Engakujin temppeli, jonka jälkeen vuorossa oli Tokeiji temple. Eihän tämä päivä mikään kevyt ollut. Matkaopas sanoi, että Kamakura on liian iso paikka, jos haluaisi kävellä paikasta toiseen. Me kävelimme ja kävelimme. Päivän kilometrit vastasivat kokonaista maratonia.
Löysin Kenchojin temppelin puutarhasta paikan, joka teki minuun vaikutuksen. Tuo oli sellainen paikka, johon olisin voinut unohtua. Aivoni ja mieleni rauhoittui. Puristin matkatoveriani kädestä ja totesin, että jäädään hetkeksi tähän.
Great Buddha (Daibutsu) ei ollut nähtävyys, jota olisi kannattanut mennä katsomaan. Googlesta nähty kuva olisi riittänyt. Mutta ne kaikki muut temppelit? Ne olivat upeita. Se rauha ja vihreys ja tunnelma. Meinasin pökertyä ihastuksesta. Jos Tokion hektisyys pisti tuoreen rouvan pään pyörälle, niin Kamakuran temppelit pistivät pyörryttämään. Ne olivat niin upeita.
Välillä pysähdyimme lounaalle. Lounaspaikka oli autenttinen ja tuntui kuin olisin ollut japanilaisnaisen luona kylässä ennemmin kuin ravintolassa.
Päivä oli kuuma. Koko ajan janotti ja taisin syödä jäätelöä yhden käden sormien verran tuona päivänä.
Kun lähdimme Kamakurasta kohti Yokohamaa, ajattelin, että olin päässyt aivan uudenlaiselle tasolle mielenrauhan kanssa. Koin, että olin nähnyt niin paljon luonnon kauneutta ja seesteisiä temppeleitä, ettei päivääni voisi enää mahtua mitään muuta upeaa. Mutta se oli ennenkuin jäimme pois Yokohaman asemalla ja jalkauduimme yhteen suosikkikaupunkiini Aasiassa.
Kamakura
Tokio Stationilta pääsee Kamakuraan junalla JR Yokosuka linella. Jos haluaa temppelikierroksele, niin kannattaa jäädä pois Kita-Kamakuran asemalla. Temppelistä temppeliin hyppelemällä siirtyy lähemmäksi Kamakuran keskustaa, joka on kävelymatkan päässä.
Isoa Buddhaa pääsee myös katsomaan kävellen Kamakuran keskustasta, mutta aikaa kannattaa varata useampi vartti.
Kamakurasta löytyy myös rantaviivaa, jota emme nähneet. Lisää Kamakuran vinkkejä kannattaa käydä lukaisemassa Watia.fi-blogista.