Aina ei tarvita viikon pituista skimbalomaa. Joskus nimittäin Alppikuume pääsee niin pahaksi, että on vain päästävä laskemaan Keski-Eurooppaan. Muutama vuosi sitten varasimme kolmen viikon varoitusajalla edulliset lennot Müncheniin ja päätimme viettää pitkän viikonlopun Alpeilla lasketellen. Hyppäsimme koneeseen torstaina iltapäivästä ja palasimme kotiin jo sunnuntaina aamupäivällä. Aikaa laskea oli siis vain tasan kaksi päivää. Vaihtoehtoja laskukohteeksi oli useita. Löytyyhän reilun tunnin junamatkan päästä Münchenistä useita kivoja laskettelukeskuksia.
Miksi Garmisch?
Garmisch-Partenkirchen sijaitsee reilun tunnin junamatkan päässä Münchenistä. Löysin DB:ltä kahdelle hengelle tarjouksen, jolla junaliput maksoivat menopaluuna kahdelle yhteensä 39€. Deutsche Bahnin tarjouksia useasti kytänneenä, tämä oli oikein hyvä diili. Garmichilla on myös oma yhdistelmälippu, johon kuuluu junamatka Münchenistä ja päivän laskettelulippu.
Yksi syy, miksi halusin Garmischiin oli, etten ollut vielä koskaan käynyt siellä. Lisäksi rinneprofiili vaikutti hyvältä parille päivälle ja hinnat olivat tammikuun lopussa inhimilliset. Lisäksi halusimme käydä Saksan korkeimmalla vuorella Zugspitzellä (2962m) laskemassa ja ihastelemassa vuoristoa.
Majoitus
Garmischista löytyy paljon eri tasoisia majapaikkoja, joissa laatu ja hinta vaihtelee. Onhan tämä kaupunki yksi Baijerin tunnetuimpia matkailukeskuksia. Varasin meille keskitason B&B:n, joka maksoi parille yölle 100€. Homma ei majoituksen suhteen mennyt ihan nappiin. Juna Garmischiin oli myöhässä parisen tuntia, joten saavuimme pelipaikalle vasta puoliltaöin. Olin ilmoittanut tuloajasta majapaikan pitäjälle ja ilmoitin hänelle vielä matkalta, että olemme myöhässä. Kun saavuimme majapaikalle keskellä yötä, ei kukaan tullut avaamaan ovea eikä vastannut puhelimeen. Siinä sitä oltiin täysin hiljaisessa kaupungissa keskellä yötä ilman majapaikkaa. Koska nukkumatti kolkutteli jo ovelle, astelimme Hotel Königshofiin ja otimme sieltä huoneen kahdeksi yöksi. Hotelli oli todella jees ja saksalaisen buffet-aamiaisen voimin pärjättiin pitkälle.
Rinteet
Garmischin keskustasta kulkee laskettelukeskukseen ilmainen skibussi, joten omaa autoa ei täällä tarvitse. Onnetar ei suosinut säiden suhteen. Lunta satoi ja oli pilvistä, joten näkyvyys oli rinteissä melko heikko. Pysyttelimme suureksi osaksi Garmisch-Classicin puolella, jossa laskettavaa riitti ihan mukavasti. Ehkä kolmantena päivänä olisin jo hiukan kyllästynyt siellä. Classicin puolella korkein nyppylä oli kahdessa kilometrissä. Suurin osa rinteistä oli keskitason rinteitä. Pari mukavaa mustaa rinnettäkin löytyi.
Toisena päivänä suuntasimme kohti Zugspitzeä. Zugspitzelle pääsee Zugspitze-bergbahnilla, jok. Matkalla ylös voi ihastella upeita maisemia ja huipulla ne maisemat vasta palkitsevatkin, jos vain aurinko paistaa ja näkyvyys on hyvä. Kuten kuvista voitte nähdä, niin meillä näkyvyys oli melkolailla tasan nolla. Rinteessä ei nähnyt eteensä. Jos kaatui, niin upposi syvälle lumihankeen. Muistan nauraneeni mahakippurassa syvällä lumihangessa sukset ristissä. Hauskaa hommaa se hetken aikaa oli, kunnes päätimme palata takaisin Classicin puolelle. Hyvää laskuaikaa kului hukkaan junassa istuessa, mutta säälle ei voi minkään.
Kannattiko?
No todellakin! Tällaiselle pikapyrähdykselle lähden joskus toistekin. Juuri tällaiset extempore-reissut ovat yleensä parhaimpia ja niin oli tämäkin reissu ikimuistoinen. Skimbaloma Garmischissa oli loistava ja kahden päivän aikana ehdittiin laskemaan kuitenkin ihan kivasti. Tietenkin olisimme viihtyneet päivän pari pidempäänkin. Itse Garmischin kaupungissa ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä. Ravintoloita ja kauppoja on riittävästi. Kävimme testaamassa yhden kiinalaisen ravintolan, jonka ruoan tuoksun ja maun vieläkin muistaa. Muuten kävimme ostamassa eväät rinteeseen ja hotellihuoneeseen Lidl:stä.
Jos haluat vierailla Garmischissa silloin, kun siellä on kunnon karkelot, niin kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa mäkiviikon kisaa vuoden ensimmäisenä päivänä. Me jammailimme ja kannustimme suomalaisia mäkihyppääjiä Garmischissa 2014 vuoden ensimmäisenä päivänä, jolloin vierailimme kaupungissa toista kertaa.