Kaupungit, joista muistot ovat hämärtyneet, vaativat uudelleenarviointia. Postikorttimaisemista tunnettu Praha oli meidän viikonloppulomakohde helmikuun lopussa. Itselläni oli vierähtänyt seitsemän vuotta edellisestä Prahan reissusta ja mielessä oli kieppunut pitkään ajatus viikonloppulomasta kaupungissa. Prahaan nimittäin riittää oikein hyvin viikonloppu (ainakin, jos on ennen käynyt).
Lensimme Prahaan perjantai-iltana. Prahan lentokenttä sijaitsee noin 17 kilometrin päässä keskustasta. Meidän majoituksemme sijaitsi Mala Stranan kaupunginosassa, joten otimme ensin bussin numero 119 Nadrazin metroasemalle, josta jatkoimme matkaa muutaman stopin päähän Malostrankan asemalle. Hotellimme Merchants Avenue Hotel sijaitsi aivan loistavalla sijainnilla Mostecka-kadulla, josta oli noin 100metrin matka Kaarlen sillalle. Tuolle hotellille lämmin suositukseni. 48 eurolla yö sai rahoilleen vastinetta.
Perjantaina emme ehtineet muuta kuin syömään kotoisassa paikallisessa ravintolassa sekä käväisimme Kaarlen sillalla ottamassa tunnelmakuvia (kunnes kamerasta loppui akku). Itse asiaan päästiinkin lauantaina, jolloin lähdimme jo yhdeksän jälkeen liikenteeseen.
Sain ystävältäni kattavan listan paikoista, joissa Prahassa kannattaisi käydä. Vanhankaupungin aukio ja itse vanhakaupunki ei meitä kumpaakaan oikein kiinnostaneet, joten keskityimme kohteisiin, joissa emme olleet aikaisemmilla reissuilla käyneet. Ehdimme käymään lähes kaikki kohteet viikonlopun aikana. Vain kaupungin ulkopuolella sijaitsevat kohteet jäivät näkemättä. Myös paikallisiin lähiöihin olisi tehnyt mieli.
Lauantaina käväisimme tutustumassa ensimmäisenä John Lennonin seinään, joka sijaitsi aivan hotellimme läheisyydessä. Seinään alkoi ilmestyä piirroksia John Lennonin murhan (1980) jälkeen. Seinä muuttuu jatkuvasti yhä tänäkin päivänä uusien piirroksien vuoksi. Kannattaa tsekata, ihan siisti meidän mielestä. Seinän läheisyydessä sijaitsee myös John Lennon pub, joka on myös suosittu vierailukohde. Mekin sinne eksyimme.
John Lennonin seinän nähtyämme heitimme kävelykierroksen Petrin kukkulalla ihastellen maisemia alas kaupunkiin. Ilma oli todella kirpsakka ja tuuli hyytävä, joten liian pitkäksi aikaa ei jääty ihmettelemään paikkoja. Petrinin kukkulalta suuntasimme Strahovin luostariin ja siellä olevaan panimoravintolaan. Strahovin luostaripanimon olutta on kehuttu eikä suotta.
Hetken aikaa panimolla lämmiteltyämme marsimme kohti Prahan linnaa. St.Vituksen kirkkoa oli ihastelemassa muutama muukin. Onhan se hieno, vaikka en noista kirkoista niin perustakaan. Käymme myös pohtimassa pitäisikö piipahtaa kultaisella kujalla (Zlata Ulicka). Tuolla kujalla on ollut muun muassa Franz Kafkan työhuone. Turistimäärän vuoksi jätimme paikan väliin ja suuntasimme lounaalle. Lounaan jälkeen molemmilla oli sen verran kylmä, joten oli pakko lähteä hakemaan lisää vaatetta päälle hotellilta.
Loppupäivän lauantaista vietimme Kaarlen sillan toisella puolella. Kävimme kurkkimassa porttien takaa juutalaista hautausmaata. Kävelykierrokset olivat päivältä jo loppuneet, joten kävelimme vain juutalaiskorttelin ympäri. Pysähtelimme tuon tuosta ihastelemaan kauniita rakennuksia, joita Prahassa riittää. Lopulta kylmä viima vei innon kävellä ulkona, joten vietimme loppupäivän kahviloissa, pubeissa ja ravintolassa istuskellen. Kävimme muun muassa Cafe Louvressa ja Vytopna-junaravintolassa, joihin molempiin sai hetken jonotella ennen kuin pöytä vapautui. Molemmat ovat ehdottomasti käymisen arvoisia ravintoloita. Ravintoloihin ja ruokaan palaan erikseen omassa postauksessa.
Sunnuntaina pyörimme sitten kuitenkin siellä vanhankaupungin kaduilla ja piipahdimme vanhankaupungin aukiolla. Söimme kallita irtokarkkeja, kävimme kahvilla ja nähtiin se astronominen kellokin (jonka hienoutta en vieläkään käsitä). Kävimme myös shoppailukadulla ja vierailimme parissa kaupassa. Visiitti paikallisessa ruokakaupassa kuului totta kai myös ohjelmaan.
Pikkukaduilla seikkailu vei meidät lopulta Dancing House-rakennuksen eteen, josta nappasimme kuvan ja lähdimme pois. Sunnuntain "nähtävyytenä" oli meillä lopulta The Pub, jossa jokaisessa pöydässä on oma oluthana ja näyttö, josta voi tilata ruokia ja muita juomia. Pöytien kesken voi kisailla myös siitä, kuka on juonut eniten olutta. Pakko sanoa, että tämä paikka ei ehkä ole oikea paikka sunnuntaipäivänä kilpailuhakuiselle yksilölle (just saying). Yhdellä olutlitralla selvittiin kuitenkin tällä kertaa, sillä pitihän sinne lennollekin ehtiä ajoissa.
Prahassa parasta on keskiaikaisissa postikorttimaisemissa kävely sekä kauniiden rakennuksien ihastelu. Kaunis arkkitehtuuri ihastuttaa. Oluenystävälle tämä kohde on loistava, sillä oluen ympärille on rakennetu moniakin nähtävyyksiä ja konsepteja. Itse kaupunki on kaunis, mutkaton ja tunnelma on rento, mutta jokin puuttuu. Se jokin on se, mikä ei vie minua varmasti ihan heti uudestaan Prahaan. Tulipa kuitenkin annettua se toinen mahdollisuus tälle kaupungille.