Vuonna 79 tulivuoren purkauksen alle jäänyt ja tuhoutunut Pompeijin rauniokaupunki on yksi Italian tunnetuimpia nähtävyyksiä. Se on arkeologisesti ja historiallisesti merkittävä kohde. UNESCO:n suojeluperintökohde Pompeiji on ollut vuodesta 1997 lähtien. Antiikin tutkijat, arkeologit ja matkailijat innostuivat alueesta 1700-luvulla ja siitä lähtien sitä on kaivettu esiin ja kunnostettu. Mukana tutkimuksissa on ollut myös suomalaisia, kuten muun muassa Helsingin yliopiston Pompeji-tutkimusryhmä. Yhä tänäkin päivänä voit nähdä arkeologeja sutimassa alueella. Mikään pieni alue tämä ei olekaan, sillä 66 hehtaarin alueesta noin 45 hehtaaria on kaivettu esiin.
Pompeiji oli kaupunki, jossa asui historiatiedon mukaan 20 000 ihmistä. Näistä noin 2000 - 3000 ihmistä kuoli tulivuoren purkauksessa. Kaupunki oli hyvällä paikalla kaupankäyntiä ajatellen ja se tunnettiin vauraana satamakaupunkina. Kaupungin on ajateltu vaurastuneen erityisesti oliiviöljyn ja viinin avulla. Kaupungista löytyi huvittelumahdollisuuksia bordellista amfiteatteriin. Kävellessä rauniokaupungissa voit nähdä ison keskusaukion, selkeitä pääväyliä, puutarhoja, temppeleitä, koteja ja hallintorakennuksia. Kaupunki ei ole tänä päivänä kuitenkaan pelkkä kiven ja tuhkan alta esiin kaivettu raunio, vaan alueelta löytyy myös vihreää palstaa ja kukkia.
Pompeiji on historiallisesti monella tapaa kiehtova. Se on Campanian alueella nähtävyys, joka "pitää" nähdä. Halusin nähdä tämän paikan ja lueskelin paljon matkaoppaista infoa, miten Pompeijiin kannattaisi tutustua. Audiokierros on tietoa janoavalle omatoimiseikkailijalle kätevin. Jos haluaa mennä fiiliksen mukaan, niin kartta on vähintään ehdoton. Jos mielenkiinto on kova, niin opastettu kierros tuo varmasti eniten tietoa.
Olin varautunut siihen, että Pompeiji tulisi olemaan täynnä turisteja heinäkuisena päivänä, kun sinne suunnattiin. Turisteja riitti. Samoin vesikauppiaita, sillä ilmeisesti rauniokaupunkiin ei kannattanut mennä ilman, että mukana olisi vähintään 2 litraa vettä. Vesikauppiaita oli valehtelematta yli 30 lippukassan lieppeillä. Vinkkinä annan kuitenkin sen, ettei se vesi oikeasti lopu. Pompeijin alueella on useita vesipisteitä, joista voit täyttää pullosi raikkaalla vedellä.
Kun lopulta saatiin 13€ maksavat pääsyliput käteemme ja avattiin kartta, huomasimme, että yksi kuuluisimmista nähtävyyksistä oleva amfiteatteri oli korjausten alla. Se olikin ehkä ainoa paikka, jonka olisin oikeasti halunnut nähdä. Tästä ei kuitenkaan lannistuttu, vaan suuntasimme kiertämään kaupunkia. Alue on iso ja yllätyin, kuinka paljon aikaa tänne olisi lopulta saanut uppoamaan (jos olisi halunnut huolellisesti tutustua kaikkeen).
Kuumana kesäpäivänä Pompeijissa kierrellessä, mieleeni juolahti hyvin nopeasti vahva ajatus, mikä fiilikseni olisi loppupäivästä. Ei nappaa. Mikäs noita raunioita ja patsaiden peppuja oli kuitenkin katsellessa. Pompeiji on ihmeellisen hyvin säilynyt ja sen arkeologinen merkitys on väistämättä suuri, mutta tälle matkailijalle se ei riittänyt innostuksen lähteeksi. Sen sijaan ihastelin monesta eri kohdasta kaupungin taka-alalla komeilevaa Vesuviusta. Näin itseni ennemmin reippailemassa Vesuviuksen juurella kuin tallaaamassa kivisiä ja pölyisiä katuja tuhansien muiden turistien joukossa. Mieltymykseni taitavat suuntautua tänä päivänä niin suuresti vehreisiin luontokohteisiin, etten oikein osannut syttyä Pompeijin kaltaisesta nähtävyydestä. Harmi. Upea paikka tämä on.
Miten pääsee?
Suosittelen pistäytymään Pompeijissa, jos Campanian alueella liikkuu. Pompeijiin pääsee kätevimmin junalla joko Napolista tai Sorrentosta Circumvesuviana-paikallisjunalla. Lippu Sorrentosta maksaa 2,80€ (muista leimata ennen junaan astumista). Junamatka Sorrento- Pompei Scavi kestää noin 45 minuuttia. Muista matkalle mukaan se vesipullo ja kesäaikaan aamupäivä on parempi aika tutustua kaupunkiin.
Lisää Italian matkapostauksia löydät täältä.