Aina silloin tällöin se pulpahtaa mieleen, nimittäin pidempi reissu maailman ympäri. Laittaisinko omaisuuteni rinkkaan ja lähtisin vailla paluulippua maailmalle seikkailemaan? Pakko tunnustaa, että ajatus pidemmästä reissusta maailmalla on erittäin houkutteleva. Se on houkutteleva ajatuksen tasolla, mutta olisiko se minun juttuni?
Kohteena Maailma - matkablogin Rami heitti minulle kauan aikaa sitten haasteen: "Minne sinä menisit maailmanympärysmatkalle?". Olen makustellut asiaa monesti mielessäni. Minne sitä oikeasti lähtisi, jos tarjoutuisi mahdollisuus lähteä. Olen myös miettinyt sitä, että haluaisinko edes lähteä. Seurasin suurella mielenkiinnolla, kun Rimma&Laura seikkailivat maailmalla. Samoin Sannan seikkailut maailman ympäri inspiroivat kovasti. Viimeisimpänä Gian, Miikan ja ihanan Bellan matka maailman ympäri tarjosi niin koukuttavaa matkalukemista, että moni bussimatka töistä kotiin olisi voinut olla pidempi.
Inspiroidun näistä matkoista maailman ympäri ja sain monta kohdetta bucket listalle. Samalla kuitenkin mietin, että tuo ei välttämättä olisi ihan meikäläisen juttu (never say never though). Seuraavaksi aionkin vähän avata ajatuksiani pidemmästä reissusta.
Aika
3 kuukautta, puoli vuotta, 9 kuukautta, vuosi vai jotain muuta? Pidempää reissua suunnitellessa tärkein asia on tietenkin se itse mahdollisuus lähteä. Kuukauden kesäloma on tähän asti ollut oikein riittävä aika reissata.
Jos eteen tarjoutuisi mahdollisuus lähteä maailmanympärimatkalle, niin sanoisin, että reissu voisi olla maksimissaan puoli vuotta pitkä (O:n mielestä 8 kuukautta) pelkästään reissaten. Ehkä jopa 2-3 kuukautta riittäisi, sillä vaikka olenkin tällainen reissurontti, niin tykkään olla kotona ja viettää arkea töiden ja harrastusten parissa. Tuollainen kolmen kuukauden pitkä reissu "jonnekin" on korkeammalla omalla haavelistalla kuin sinkoilu maailmanympäri. Omasta mielestä parasta reissuun lähdössä on se itse lähtö ja jopa paluu. Vaikka joskus kotiin paluu masentaa (Thaimaan lämmöstä pakkasiin), niin arki tätä meidän elämää kuitenkin pyörittää.
Ajan puolesta haluaisinkin miettiä, millaisen reissun haluaisin tehdä ja mitä paikkoja nähdä. Periaatteessa maailmanympärimatkan voisi tehdä jopa kuukaudessa. Tuosta sinkautat itsesi Hongkongiin ja sieltä Sydneyn kautta Bora Boralle ja sieltä San Franciscoon ja kotiin. Vaihtoehtoja on kuitenkin miljoona. Pintaraapaisemalla kohteita voi tehdä vaikka minkälaisia maailmanympärimatkoja, mutta mitä jos viettäisikin vähän pidemmän aikaa kohteissa?
Raha
Olisinko valmis laittamaan rahaa maailmanympärimatkaan? Ehdottomasti. Riku Rantalaa lainatakseni, raha tekee onnelliseksi vain, jos sillä ostaa matkan. Näin on. Itse rahan käyttäminen matkustamiseen ei olisi varmasti tässä se varsinainen este maailmanympärimatkalle.
Jos pidemmän reissun haluaisi toteuttaa, edellyttäisi se selviä säästötoimenpiteitä pidemmäksi aikaa. Meidän talous on melko laadukas suunnittelutalous, joten varmasti saataisiin haluamamme reissubudjetti kasaan. jos vain niin päätettäisiin. Aikaa säästämiseen tulisi varata, joten mitään extemporepäätöksiä ei tässä asiassa tehtäisi. Jos haluat lukaista erinomaisen postauksen maailmanympärimatkan budjetista, niin käyppä vierailemassa Gian ja Miikan blogissa.
Tahtotila
Ehkä keskeisin kysymys kuuluu, tahtoisinko? En välttämättä. Haluan reissata niin paljon kuin vain se on mahdollista, mutta pienissä erissä pätkittäin. Pitkä reissu voisi olla maksimissaan kuukauden tai kahden mittainen. Jos päätettäisiin lähteä maailmanympärimatkalle, niin sanoisin, että se olisi monen vuoden projekti.
Jos kuitenkin tulisi lottovoitto, niin veikkaisin, että voisin varmasti ottaa ensimmäiset lennot kohteeseen X ilman paluulippua. Uskoisin kuitenkin, että sieltäkin routa ajaisi possun kotiin jossain vaiheessa. Tai ehkä ennemmin muuttaisin kokonaan ulkomaille, sillä se taitaa olla suurempi haave kuin maailmanympärimatka. Kaikelle on aikansa ja paikkansa, tuon sanonnan voimaan minä uskon.
Kohteet
Vaihtoehtoja on. Valehtelisin jos väittäisin, etten olisi miettinyt millainen maailmanympärimatka voisi olla. Jos ajattelen sitä kolmen kuukauden reissua jonnekin, niin haluaisin lähteä Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Nuo kaksi maata ovat niin pitkään olleet haaveissa, joten pakko se on joskus toteuttaa.
Millainen sitten olisi minun maailmanympärimatkani? Tämä on ehkä se kinkkisin kysymys. Trans-Siperian junamatka on kiinnostanut jo hyvin pitkään, mutta luulenpa, että jättäisin sen omaksi reissukseen. Aasiaan en suuntaisi ensimmäisenä, koska kuten tiedätte, niin sehän on vähän kuin kotiinsa menisi :D Maailmanympärimatkaan myös ilmeisesti kuuluisi käydä Yhdysvalloissa, mutta ehkä jättäisin senkin ihan omaksi pidemmäksi reissuksi.
Tässä yksi niistä monista vaihtoehdoista reitiksi: Ensimmäiset lennot suuntautuisivat Madridin tai Amsterdamin kautta Etelä-Amerikkaan. Siellä haluaisin reissata ihan ajan kanssa määrittelemättä nyt maita sen tarkemmin. Haluaisin käydä Galapagossaarilla ennen kuin tutkailemaan Ranskan Polynesiaa, Kiribatia ja Salomonsaaria. Sieltä pääsisimme Australiaan ja Uuteen-Seelantiin, josta matka suuntautuisi kohti kotia Borneon kautta.
Ajatuksia
Maailma on niin paljon täynnä kohteita, jotka haluaisi nähdä ja kokea. Jos reissaisin maailman ympäri, näkisin varmasti huikean määrän kohteita, joissa olen aina halunnut käydä. Silti mietin, että tulisiko tuollaisesta pidemmästä reissusta ennemmin hirveää suorittamista. Väsyisinkö matkustamiseen? Matkustaminen tarkoittaa itselleni ennen kaikkea uuden näkemistä, maailmankuvan avartamista, elämyksiä ja hetkiä maailmalla. En haluaisi kokea kunnon reissuväsymystä.
Minun matka maailman ympäri tulee toteutumaan varmasti jossain muodossa joskus. Vielä ei ole sen aika ja paikka. Tällä hetkellä omat reissuni ovat mielummin lyhyitä minilomia ja irtiottoja. Jos puhutaan siitä pidemmästä reissusta, niin ehdottomasti "ensimmäisenä" haluaisin toteuttaa matkan Australiaan.
Oletko sinä lyhyiden vai pitkien reissujen kannattaja?