Oletteko koskaan pettyneet kaikkien tuntemaan ja hehkuttamaan matkakohteeseen, johon teillä itsellä on latautunut paljon odotuksia? Kuinka monesti teille on suositeltu suurkaupunkia, joka ei ole yhtään ollut teidän mielestä kaikkien niiden hehkutuksien arvoinen? Millaisia fiiliksiä tämä on teissä aiheuttanut? Maanantaina matkachatin aiheena oli Lontoo, joka sai minut muistelemaan kaikkia niitä suurkaupunkeja, jotka eivät vain ole henkilökohtaisesti sytyttäneet.
Kaikki ovat nähneet kuvia Lontoosta, New Yorkista, Roomasta tai Pariisista. Näistä kaikista kaupungeista on jokaisella jokin mielikuva. Vasta paikan päälle matkustaessa näkee sen, millainen kaupunki oikeasti on. Samalla näkee myös sen, pitääkö kaupungista vai ei. Elokuvista, TV-sarjoista tai matkailudokumenteista tuttu kaupunki voi ollakin ihan muuta kuin on itse ajatellut. Itselle on käynyt pari kertaa niin, että suurkaupunki ei ole paikan päällä ihastuttanut niin kuin olisin odottanut. Usein tästä on seurannut hämmennyksen ja pettymyksen tunteita. Miksi tämä kaikkien hehkuttama kaupunki ei olekaan niin siisti? Yksiselitteistä vastausta en ole löytänyt. Eihän tietenkään joka paikasta tarvitsekaan tykätä. Otetaan pari esimerkkiä.
Lontoo
Olen käynyt Lontoossa useamman kerran ja joka kerta antanut kaupungille uuden mahdollisuuden. Ensimmäisellä kerralla ravasimme kavereiden kanssa kaikki mahdolliset museot ja nähtävyydet läpi. Kävimme myös parilla Sandemansin opastetulla kävelykierroksella. Tykästyin kaupungin sykkeeseen, mutta jokin jäi uupumaan. Notting Hill, Camden ja kaikki nuo coolit alueet tuli nähtyä, mutta ei niissäkään nyt mitään niin ihmeellistä ollut. Ainoa asia, johon tykästyin, oli pubikulttuuri. Greenwichistä tykkäsin myös. Yritin etsiä valokuvia Lontoon reissuilta, mutta ilmeisesti lähes kaikki ovat kadonneet bittiavaruuteen. Lopulta löysin kaksi viime syksyltä.
Tasan vuosi sitten olimme O:n kanssa minilomalla Lontoossa. Sää oli mahtava (ainakin yhtenä päivänä), reissu oli kiva, meillä oli hauskaa, ravintolat olivat hyviä ja kaikki meni nappiin, mutta...kaupunki ei vaan edelleenkään sytyttänyt. En tiedä miksi. Ehkä Lontooseen pitäisi matkustaa kesällä. Olen myös miettinyt, että onkohan minulta vielä näkemättä juuri se Lontoon alue, josta tykkäisin. Oxford Street on ihan kamala, kaikkihan sen tietää. Lontoo on kuitenkin kaupungeista sellainen, johon varmasti tulen matkustamaan yhä uudelleen ja uudelleen. Se on kuitenkin ihan kiva ja sieltä saa hyvää olutta.
Pariisi
Kävin Pariisissa ensimmäistä kertaa tässä kuussa. 28 vuotta se vei ennen kuin Pariisiin ehdin. Reissuhan oli ihan mahtava. Tyttöjen huikea viikonloppureissu oli juuri sitä mitä kaipasin ja bonuksena meitä helli vielä aurinkoinen syyssää. Syksyn piristävin reissu, ehdottomasti!
Ennen matkaa Pariisin luin artikkelin, jossa kerrottiin erityisesti japanilaisille turisteille usein iskevästä Pariisi-syndroomasta. Pariisi on ehkä maailman kaupungeista se unelmakohde, josta kaikilla on romanttisia mielikuvia. Pariisiin ladataan paljon odotuksia ja ruusuisia mielikuvia, sillä kyllähän niissä elokuvissa Pariisi näyttää niin upealta. Todellisuus voikin olla ihan toinen. Pariisin matkustava voi kokea pettymyksen, kun odotukset eivät täytykään. Tällöin Pariisi-syndrooma voi aiheuttaa stressioireita ja jopa hermorohdaksen. Kuulostaa aika hupsulta.
Itse en nyt ihan lähtenyt tuota Pariisi-syndroomaa hankkimaan. Minulla oli jo pieni aavistus etukäteen siitä, että Pariisi voi olla sellainen kohde, joka ei itseäni miellytä. Aavistukseni oli melkein oikea. Ihastuin moneen asiaan Pariisissa, mutta minulla ei ole tarvetta matkustaa sinne uudestaan (ainakaan moneen vuoteen).
Pariisi on kyllä kaunis kaupunki. Eiffel-torni ilta-aikaan oli häikäisevä ilmestys. Pidin paljon pariisilaisista lähiöistä, joita täyttivät viihtyisän näköiset kuppilat ja ravintolat. Pariisin puistot ja viheralueet olivat viihtyisiä ja kesällä oltaiisin varmasti istuttu puistoviinillä. Riemukaaren ja Notre Damen olisin voinut jättää näkemättä, samoin Louvren. Pariisilla oli paljon annettavaa ja pidin Pariisin sykkivästä tunnelmasta. Jokin silti puuttui. Pariisi ei aiheuttanut itsessä mitään tunteita.
Ajatuksia
Mitä Lontoosta ja Pariisista puuttuu? Ei varmasti yhtään mitään, sanoisin. Ne eivät kuitenkaan herättäneet minussa mitään tunteita, "WOW-efektiä" tai "ihanaa olla täällä"- fiiliksiä.
En osaa, mikä tekee suurkaupungista rakastettavan, vaikka olen ihastunut moniin kaupunkeihin. Esimerkkeinä voisin mainita Hongkongin, joka vei minut heti mennessään. Samoin Tokio nappasi minut heti kainaaloonsa ja vei sellaisella vauhdilla mukanaan, että vieläkin on sydän soikeena. New York on näistä kliseisistä suurkaupungeista sellainen, joka ihastutti heti. Näissä kaikissa oli sitä jotain, jonka perässä tulen matkustamaan näihin kaupunkeihin uudestaan. Ehkä menen sekaisin neonvaloista, kun erityisesti Aasian välkkyvät suurkaupungit miellyttävät. Mene ja tiedä.
En ole vielä koskaan käynyt Roomassa tai Barcelonassa. Toiseen olen halunnut matkustaa aina, toiseen en juuri lainkaan. Näiden kaupunkien kohdalta odotan eniten sitä, millaisia fiiliksiä ne aiheuttavat. Uskoisin tykkääväni Roomasta, kun taas Barcelona ei ole koskaan ollut bucket listan kärkipäässä Euroopan kaupungeista. Toivoisin tosin, että juuri Barcelona veisi minut mennessään ja saisin vihdoin kipinän matkustaa Espanjassa enemmänkin.
Mitkä suurkaupungit ovat olleet teille "pettymyksiä"?
Ps. Lontoo-aiheisen matkachatin koosteen voit käydä lukemassa täältä. Maanantaina jaeltiin paljon hyviä matkavinkkejä Lontooseen.