Matkailu avartaa ja avaa silmät.
Maailmassa on tapahtunut vuosien varrella niin paljon kamaluuksia, ettei niitä pysty millään käsittämään. Maailmansotien muistot ovat nykyisin suosittuja turistikohteita maailmalla. Matkailijat vierailevat vanhoilla keskitysleireillä, linnoituksilla, museoissa ja käyvät katsomassa sotien runtelemia kohteita ympäri maailmaa. Historia kiinnostaa ja kauhistuttaa.
Me kävimme häämatkalla Hiroshimassa todistamassa omin silmin atomipommin runtelemaa rakennusta ja kaupunkia. Mietin todella pitkään, mitä Hiroshiman vierailusta kirjoittaisin ja tämä postaus on levännyt luonnoksissa nyt jo 1,5 kuukautta. Vaikka olenkin pureskellut vierailua paljon niin huomasin kuvia katsellessa ettei kuvia Hiroshimasta juurikaan ole. Ei tehnyt mieli valokuvata.
Hiroshiman vierailulla sain tietää kaiken mahdollisen (ja liikaakin) atomipommista, joka räjähti Hiroshiman yläpuolella 6.8.1945 Hiroshimassa (6.8 on syntymäpäiväni, joten Hiroshiman atomipommin räjähtämispäivä on hyvässä muistissa). Paikka todella veti hiljaiseksi ja vihaiseksi. Miten ja millä oikeudella ihmisiä voi tappaa tuollaisella tavalla?
Pidin kuitenkin Hiroshiman vierailuista ja erityisesti siitä, että Hiroshiman atomipommin muistopaikka on Peace Memorial Park eli Rauhan aukio. Rauhan aukio nimenä on rauhoittava ja kunnoittava. Siitä saa ihan eri fiiliksen kuin jostain "atomipommin muistomerkki"- nimestä. Samoin atomipommiin keskittyvä museo on nimeltään Peace Memorial Museum, Rauhanmuseo.
Rauhan aukiolla oli Japanin lippu puolitangossa ymmärrettävistä syistä. Rauhan aukiolla palaa tuli niin kauan kuin atomipommeja suunnitellaan ja tehdään maailmassa. Joka vuosi 6.8 Hiroshimassa järjestetään tilaisuus, jossa muistetaan atomipommin uhreja.
Rauhan museo on käymisen arvoinen paikka. Sisään maksaa 50yeniä eli n. 40senttiä. Museossa näkee, kuulee ja havainnoi paljon. Sinne kannattaa varata paljon aikaa. Museossa kerrotaan atomipommin räjäyttämisen taustoista ja mm. siitä miksi Hiroshima valikoitui Nagasakin kanssa kohteiksi. Siellä on paljon alkuperäisiä esineitä ja vaatteita, joita on kerätty talteen tuolta kamalalta päivältä. Siellä voi lukea tarinoita ihmisistä, jotka selvisivät ja niistä, jotka eivät selvinneet. Museossa saa tietää, miten atomipommi toimii ja miten se vaikuttaa. Kiinnostavinta oli saada tietää, miten kunnianhimoisesti japanilaiset pyrkivät saamaan kaiken atomipommitoiminnan lopetettua. Hiroshiman kaupunginjohtajan kirjeet eri maiden presidenteille ja vaikuttajille atomipommien suunnittelun lopettamisesta ovat nähtävillä museossa. Muutama kirje Pohjois-Korealle näytti olevan kirjeiden joukossa. Kirjeitä oli paljon.
Olen historiafani ja kaikki maailmansotaan liittyvät paikat ja tarinat kiinnostavat minua suuresti. Tuolla museossa teki mieli oksentaa ja itkeä samaan aikaan. Tunteet myllersivät joka suuntaan. Silti olin iloinen, että pääsin käymään siellä ja näin omin silmin paikan, johon 69 vuotta sitten räjähti atomipommi. Pommi, joka edelleen vaikuttaa Hiroshiman asukkkaisiin. Atomipommi ja sen aiheuttamat ongelmat ja tuhot ovat yhä arka aihe Hiroshimassa.
Hiroshimassa oli paljon jenkkituristeja ja japanilaisia. En oikein syttynyt sille selfie-meiningille A-Bomb Domen edessä. Räps räps räps, niitä selfietä vain otettiin. Oikeasti? Miksi pitää ottaa joku selfie tuollaisessa paikassa? Noh, tämä olkoon jutun aihe erikseen. Japanilaiset ovat tuossa selfie-kulttuurissa ihan omalla tasollaan :D
Vietimme Hiroshimassa vain päivän. Kävimme Mazda areenalla ihmettelemässä baseball-touhuja, syömässä keskustassa ja sitten pitikin jo jatkaa matkaa. Syy mennä Hiroshimaan oli tuo atomipommi ja Peace Memorial Park. Historia vei meidät tähän kaupunkiin. Seuraavalla kerralla, jos piipahdan Hiroshimassa, aion antaa itse kaupungille aikaa. Miyajima jäi myös vielä näkemättä.
Hiroshimassa vierailu oli tunteita myllertävä, mutta hyvä kokemus. Hyvä, että käytiin siellä.