Päivä on polttavan kuuma.
Askeleet kulkeutuvat sinne, missä on varjoinen paikka.
Löytyy paikka, jossa levähtää.
Se on vihreä puutarha.
Kamakuran päiväretkellä tuo paikka löytyi Kenchoji temppelin päähallin Hojon takaosasta. Hojon päähallin puutarhan näkymä oli seesteinen, niin rauhoittava ja rentouttava. Siihen penkille istuessani ajan ja paikan taju pysähtyy. Tuijotan vain vihreää puutarhaa ja tunnen kuinka syke tasaantuu paahtavassa säässä kävelemisestä ja kuinka silmät ikuistavat tuon näkymän verkkokalvoille.
Kamakurassa kiersimme läpi temppeleitä koko päivän. Hiki valui, housut olivat nihkeät ja jano koko ajan valtaisa. Mutta tuota puutarhaa ihmetellessä ei ollut lainkaan jano eikä hiki. Mielen valtasi rauha ja hyvä fiilis. Tätä se matkailu on. Se on täynnä hetkiä, joita ei voi sanoin kuvailla. Ne voi vain tuntea ja muistaa upeina hetkinä. Ei edes kuvat kerro kaikkea, eivätkäkä pystykään.
Tuota hetkeä muistellessa, mielen valtaa taas hyvä fiilis. Kun suljen silmät, olen katselemassa tuota vihreää puutarhaa ja nautin joka sadasosasekunnista.
Menkäänpä muuten ihmeessä Kamakuraan ja vierailkaa tuolla Kenchojin temppelialueella. Temppeli sijaitsee noin 15 minuutin kävelymatkan päässä Kita-Kamakuran asemalta. Temppelialueelta lähtee polku ylös kukkulalle, josta on huikeat maisemat.