Joidenkin kaupunkien ei tarvitse olla ja esittää mitään, jotta niihin voisi ihastua. Ei tarvita erikoisia nähtävyyksiä, ei vetonauloja, ei kauppoja tai puistoja. Viime kesänä tallustelin ensimmäistä kertaa Ljubljanan kaduilla ja rakastuin kaupunkiin heti. Sama kävi häämatkalla, kun kävelimme ensimmäisiä kilometrejä (perus kävellään yli 20km/päivä) Yokohaman kaupungissa. Kun pääsimme juna-asemalta vihdoin ja viimein päivänvaloon, tunsin heti modernin kaupungin rauhallisen sykkeen. Siinä oli heti jotain, mistä pidin.Viihdyin kaupungissa välittömästi.
Olimme viettäneet sunnuntaipäivän Kamakurassa ja paluumatkalla Tokioon päätimme tehdä stopin Yokohamassa. Illallinen Chinatownissa oli ainut suunnitelma, muutoin haluttiin vain kävellä ja katsoa Yokohaman kaupunkia auringonlaskun aikaan. Ja voi että, miten kaunista siellä oli!
Yokohama on Japanin toisiksi suurin kaupunki. Se on moderni kaupunki, jonka keskusta-alue Minato Mirai on ihan mieletön! Kaupungin ilme on muuttunut hyvin paljon viiden vuoden aikana (näin totesi mieheni, joka oli viisi vuotta sitten tallustellut Yokohaman katuja ja oli tällä kertaa aivan ymmyrkäisenä, että oliko tämä se sama kaupunki). Rakennukset olivat uusia ja kaikki oli (niin kuin Japanissa yleensäkin) todella siistiä. Minato Mirain alueella oli paljon hotelleja, huvipuisto, ravintoloita ja upea puisto- ja kävelykatualue aivan meren rannalla.
Auringon laskiessa ennen seitsemää monet ihmisten kiireet näyttivät hellittäneet. Rantabulevardi täyttyi ihmisistä, jotka tuijottivat merta ja selkeästi olivat rauhoittumassa vilkkaan päivän jälkeen. Puistossa oli paljon jumppaajia ja koirien ulkoiluttajia. Yokohamassa olikin paljon koiria, joita ei oikein missään muualla näkynyt Japanin visiittimme aikana.
Meillä ei ollut mihinkään kiire. Pitkän päivän jälkeen kävelytahtikin alkoi hiipua, joten oli hyvä pysähdellä ihastelemaan maisemia. Kävelimme pitkin katuja, ihastelimme Landmark Toweria ja hienoin värivaloin valaistua Cosmo World -maailmanpyörää. Kaupungissa oli niin rauhallista ja seesteistä. Tuntui, että aikakin pysähtyi hetkittäin.
Määränpäämme, Chinatown kuhisi väkeä. Chinatownin värivalojen alta löytyi monenlaista ravintolaa ja putiikkia. Me nälkäiset reippailijat syöksyimme ensimmäiseen hyvältä näyttävään ravintolaan. Molempien suunnitelmissa oli vetää oikein kunnon chiliöverit. Valittiinkin alkuruoaksi Sichuanilaisia pähkinöitä, jotka kirvoittivat vedet silmiin molemmilla. Pääruokina toimivat chilikana ja chilitofu. Ja oli muuten tulista! Jopa niin tulista, että toisella meistä lähti puolesta naamasta tunto ja kylmä olut alkoi maistua siltä kuin olisi kaatanut suolapurkista suolaa suoraan kurkkuun (se toinen en ollut minä). Hiukan överitulinen ruoka oli kyllä mielettömän hyvää! Ruokailu oli napakymppi! Paluumatkalle suuta kostuttamaan ja "jälkkäriksi" haimme kaupasta yhdet Tsingtaot.
Yokohamasta ei millään olisi malttanut lähteä pois. Jäin jotenkin kaipaamaan lisähetkiä siellä. Olisin halunnut vaeltaa kaupunginkaduilla pidempään. Japaniin jäi monta paikkaa, missä haluan käydä uudestaan ja Yokohama on ehdottomasti yksi niistä.
Vieläkin maiskuttelen suussani sitä ihanan (kamalan) tulista ruokaa! Mums!