miniseikkailija

Tassut kohti taivasta - niin on hyvä olla

Kuinka rentouttavaa onkaan nostaa jalat ylös laiturilla ja kuunnella vain laineiden liplatusta. Rentoutuminen, tuo tärkein kesäharrastus jää monesti vain puheen tasolle. Menoja tuntuu olevan niin paljon, ettei paikallaan ehdi pysyä. Joskus on kuitenkin hyvä ottaa itselle hetki jos toinenkin ja vain olla. Antaa ympärillä olevan unohtua ja vain nauttia olosta. Antaa veren kiertää jaloissa. 

Tänä kesänä olen joutunut nostamaan jalat ylös niiden krampatessa. Suonenvetoja ja stressiä on mahtunut tähän kesään. Keho ja mieli on tarvinnut enemmän lepoa. Paikallaan pysyminen tuottaa itselleni suuria vaikeuksia, mutta hetkittäin on ollut pakko levätä. 

Kesäkuun puolessavälissä sain nähdä kuvan, jossa eräs toinenkin oli oppinut jo nostamaan virsunsa kohti taivasta. Hänelläkin oli selvästi vaikeuksia pysyä paikallaan. Kuvien ottaminen tästä tyypistä vasta hankalaa olikin, mutta onneksi saatiin tämä kuva. Siellä hän köllötteli jalat kohti taivasta.

Kun näin tuon kuvan, niin sydämeni meinasi pakahtua onnesta. Siellä se äidin ja isän tuleva minireissaaja viuhtoi menemään ihan kuin olisi ollut jo valmiina seikkailuihin. Maailmalla tämä pieni tyyppi on toki jo matkustellut. Maita on käytynä seitsemän, pian kahdeksan. Hänellä on jo oma matkustajavakuutuskin. Yhtenä ensimmäisenä hankintana tulee ehdottomasti olemaan oma reissureppu.

En ajatellut etukäteen, miten tästä uutisesta kertoisin julkisesti. Kesälomalla ollessamme Amalfin rannikolla, tuo mahassa köllivä rakkaus päätti potkia ensimmäistä kertaa niin, että kylkiluut rutisivat. Silloin en osannut katsella upeita maisemia ympärilläni, vaan keskityin ihmettelemään sitä tosiasiaa, että mahassani kasvaa kuin kasvaakin uusi elämä. Tuosta hetkestä on kuva on Instagramissa. Mitä sitä siis peittelemään, kun se ei enää ole edes mahdollista ;)

Aika on vierähtänyt hyvin (liian?) nopeasti. Viimeisellä kolmanneksella mennään ja tuohon pidempään lomaan ei ole enää niin mahdottoman pitkä aika. Olen voinut hyvin ja oppinut katsomaan maailmaa jo erilaisin silmin. Raskaana reissaaminen on ollut luontevaa, joskin opettavaista. Lomaoluesta on tullut alkoholiton ja olen päässyt todistamaan, miten maailmalla suhtaudutaan raskaana oleviin naisiin eri tavoin. Näistä pääsette varmasti kuulemaan reissutarinoiden yhteydessä.

Tänään, syntymäpäivänäni en tarvitse mitään lahjoja. Minulla on kaikki, mitä tarvitsen.

Tämä on ihan uudenlaista rakkautta.