Kun jumppahullu kadottaa liikunnan ilon

Noniin! Mieliaiheeni matkailun lisäksi on totta kai tuo iki-ihana hikipisaroita otsalle tuova liikkuminen!

Olen aina rakastanut liikkumista. Se on ollut intohimoni ja tärkeä osa minäkuvaani. Elämä ilman sporttia tuntuisi oudolta ja tyhjältä. Haluan pitää omaa hyvinvointiani ja terveyttä yllä. Liikkuminen tuottaa mielihyvää, antaa lisäenergiaa ja mahdollisuuksia purkaa omaa kiukkuaan johonkin. On toki päiviä, jolloin ei vain jaksaisi. Tekee vain mieli käpertyä viltin alle sohvalle. Mutta silloin siellä sohvalla ollessa poden huonoa omatuntoa, miksen nyt sitten lähtenyt? Kuinka hyvältä tuntuu aina treenin jälkeen ja minä vain täällä sohvalla möhmöilen. Onneksi, nämä päivät ovat kuitenkin aika harvassa. Mutta tästä päästäänkin myös aiheeseen, josta haluan nyt kirjoittaa. Nimittäin "liikuntakärpäsen" katoamisesta ja turhautumisesta.

Pikkuisen urheilutaustastani. En ole koskaan "virallisesti" kilpaurheilut, vaan aina liikkunut itseäni varten. En ole koskaan pelkästään urheillut laihduttaakseni (toki joskus näitä "hyviä" ideoita on ollut", vääristynyt minäkuva on ihan toinen tarina). Olen aina urheillut, koska pidän siitä ja koska urheileminen hei on nyt vaan niin pirun siistiä!!!

Pienenä pelasin sählyä ja kävin tanhussa (oikeesti!). Tykkäsin hiihtää, lasketella ja luistella. Isompana kävin uimassa ja tanssin yläaste- ja lukioaikana meidän kaveriporukan tanssiryhmässä. Tanssiryhmän kanssa käytiin kiertämässä pitkin Etelä-Savoa esiintymisten merkeissä, osallistuttiin kisoihin Helsingissä ja järjestettiin tanssishow'ta "60- luvulta tähän päivään" eri paikkakunnilla. Yhteiset harjoitukset olivat välillä marttakerhojen kokoontumisia, naurujoogaa, lentopalloa ja sitten ihan oikesti välillä treenattiikin. Muistelen noita tanssiaikoja haikeudella, sillä oli mahtava liikkua ryhmässä ja tehdä sitä vielä hyvien ystävien kanssa. Lisäksi osallistuimme balettitunneille ja kaikenmaailman erilaisia tanssitunneille, jotta opimme mahdollisimman laajasti kaikkea. Ja kyllähän ne balettitunnit oikeasti jotain nilkkojen ja käsien suoristamisesta opettivatkin!

Tanssiaikojen jälkeen löysin kuntosalin ja spinningin. Ja sillä tiellä ollaan vieläkin. Salilla käyminen on aina ollut itselle mieluista ja puntilla käynnistä tulee aina niin mahtava fiilis! Spinningiin en varmasti kyllästy koskaan, en tiedä mikä siinä sisätiloissa pyöräilyssä liikumatta mihinkään on niin hienoa, mutta tämä tyttö tykkää siitä isosti. En ole koskaan ollut mikään lihasten kasvattaja, vaan hyvän kunnon ylläpitäjä. Haukun mahaani joka päivä, vaikka tykkäänkin siitä. Kärsin aika paljon niska-hartiaongelmista, joten kuntosali tuo siihen paljon apua. Olen saanut personal trainerilta apua, kun olen tarvinnut lisää motivaatiota ja vinkkejä.

Muuttaessani peräkyliltä isoon kaupunkiin opiskeluiden perässä 2006, löysin lopulta ryhmäliikuntatunnit. Ja voi kuulkaa niillä on käyty! Olin pitkään Elixian jäsen Tampereella ja vielä jonkin aikaa pääkaupunkiseudulle muuttamisen jälkeenkin. Muistan vieläkin esim. 2011 vuoden Elixia Kalevan lukkarin, sillä voin sanoa asuneeni siellä noin 75% opiskeluiden tai töiden vapaa-ajalla. Maanantaina oli ensin step, sitten pump ja sitten tunnin venyttely. Tiistaina oli mahdollista vetää 2 tunnin spinni. Torstaina piti aina päästä Strippibikkiin ja lauantaina oli 30min spinni, 30min shape ja 30min venyttely yhdistelmä. Ja niiin edelleen... Osallistuin aina myös kaikkiin spinning-maratoneihin ym. Silloin se vaan oli niin kivaa! Tiesin kyllä, että jossain vaiheessa se stoppi tulee. Jossain vaiheessa se mielenkiinto loppuu. Mutta haluan korostaa, etten missään vaiheessa tehnyt tätä laihduttamisen takia.

Fiilikset pääkaupunkiseutujuoksua ennen

Kaiken tämän kuntokeskushärdellin lisäksi kulutin aikaa lenkkipoluilla ja kävelyillä. Puolikkaita on tullut juostua ja metsän keskellä sinkoilu on itselle henkireikä, koska rakastan metsää ja luontoa.

Niin ja olen minä siihen tankotanssiinkin hurahtanut. Ja golfia kokeillut (ja siinä pitää ensi kesänä ryhdistäytyä).

Sitten muutin Helsinkiin ja menin ekan kerran Alexiumille. Paikka oli kaamean pieni, ahdistava ja sokkeloinen, mutta lähellä kotia ja helppo kulkea (mikä on itselle todella tärkeä kriteeri). Menin spinning-tunneille ja salille. Ensimmäiset kuukaudet menivät ihan ookoo, kunnes iski se tylsistyminen ja stoppi. En oikein nauttinut salilla käymisestä, juoksemisesta enkä kokenut iloa joogasta, pilateksesta ym. Vuonna 2012 kaikki liikunta oli melko pakkosuorittamista. Edelleen, liikunnan jälkeen tuntui hyvältä ja sen jälkeen tuli hyvä olo, mutta olin kadottanut sen liikuntakärpäsen.

Urheilu alkoi ahdistamaan. Joku kehonkoostumusmittaus näytti, että olen huippukunnossa, mutta ei tuntunut siltä. Pelkäsin, että aloin menettämään itseäni jo, kun puntti ja spinni ei maistunutkaan. Missään vaiheessa en kuitenkaan lopettanut urheilua.

Sitten vaihdoin kaupunkia ja vaihdoin saliksi Esportin, joka on kätevä työpaikan ja kodin sijainnin kannalta. Jätin pois ryhmäliikuntatunnit ja aloin vaan käymään salilla ja spinnissä. Kahvakuulista tuli taas mun hyviä kavereita. Sulkapalloa oli kiva harjoitella. Rupesin taas myös juoksemaan, sillä lenkkipolut olivat ulko-oven edessä. Pikkuhiljaa turhautuminen alkoi kääntyä laskuun ja aloin taas innostua. Kynnys mennä urheilemaan aleni. Menin HotPilatekseen, joogaan, pumppiin jne, mutta myönsin itselleni, että sitä liikuntaa ei tarvitse harrastaa 5-10h viikossa. En ole koskaan stressannut, että ehdinkö salille vai en, sillä olen aina ehtinyt ja järjestänyt asiat niin, että ehdin. Kun turhautuminen ja tylsistyminen iski niin rupesin stressaamaan olotilastani ja siitä, ettei minua huvita urheilla.

Lopulta päätin, etten tee yhtään mitään, mikä minulle aiheuttaa stressiä. En enää käy stepissä, attackissa ja muissa ryhmäliikunnoissa. Pumppi kerran viikossa on ookoo ja spinnistä tykkään vieläkin. Olen enemmän panostanut joogaan, pilatekseen ja muihin rauhallisiin lajeihin. Olen alkanut huoltaa kehoa ja oppinut kuuntelemaan sitä. En ole enää turhautunut ja tylsistynyt, koska myönsin itselleni, että voi vaan tehdä itselleen kivoja asioita.

MUTTA! Koska en ole vielä kokeillut kaikkea mahdollista, esim. crosstrainingiä, niin haluan ensi vuonna kokeilla jotain uutta. Löytää mahdollisesti uuden liikuntamuodon, joka tuottaa innostusta!

Crosstrainingin lisäksi olen haluan kuulla vinkkejä lajeista, joihin te olette hurahtaneet? Viime kesänä löysin Sup Yogan Töölönlahdella ja voi vitsi se oli kivaa!

Olen myös miettinyt, että johtuuko mun turhautuminen yksin liikkumisesta. Pitäisi löytää porukka, joka nostattaisi fiilistä ja kannustaisi.

Ensi vuoden tavoitteiksi asentakin itselleni hyvän olon ylläpitämisen. hymyssä suin liikkumisen ja uusien lajien kokeilun.

Jos näette mua Esportilla niin tulkaa juttelemaan! :)