Aiempina vuosina vuoden viimeinen postaus on ollut kuluneen matkavuoden summaus. Pitää käydä läpi käydyt maat ja kohteet. Joskus niitä käytyjä maita laskin. Tuntuu, että parin vuoden takainen elämä tuntuu kuin unelta. Matkustinko muka ennen niin paljon? Miksi?
Kätkätunturilta. Kuva: Laura/Irtiottoja
Heti seuraavaan hengenvetoon pitää kyllä sanoa, että vaikka ulkomailla ei ole juurikaan tullut oltua tänä vuonna, niin kotimaassa on tullut reissattua mukavasti. Tämä vuosi on poikkeusoloista ja unen puutteesta huolimatta ollut mahtava.
Seuraavaksi tämän vuoden kooste. Jokaiselta kuukaudelta on yksi kuva.
Tammikuu
Vuoden ensimmäinen reissu suuntautui kotoisaan Äkäslompoloon, jossa ihmisen on niin hyvä olla. Ulkona oli järjetön pakkanen ja mietimme, voidaanko mennä ulos ollenkaan. Käytiin 4- vuotiaan kanssa hiihtämässä -25 asteen pakkasessa ja hän pääsi ensimmäistä kertaa mäkeen opettelemaan laskemista. Ihanin muisto on, kun tytöt ihastelivat auringonlaskua Ylläksen huipulla.
Helmikuu
Helmikuussa palasin töihin vanhempainvapaalta. Osa-aikainen startti tuntui kevyeltä paluulta. Helmikuu menikin arjen opettelussa, mutta ehdimme myös karata kaksin Saariselälle rakkauslomalle. Star Arctic hotel Kaunispään huipulla on aivan IHANA. Käytiin ulkoilemassa ja hiihtämässä. Tämä oli ensimmäinen reissuni Saariselälle, mutta ei kyllä takuulla viimeinen.
Maaliskuu
Maaliskuussa arkinen pyöritys vei mennessään. Tuntuu, että koko kuukausi meni hetkessä. Ehdin kuitenkin hiihtämään mukavasti ja ehkä ihanin muisto oli taas Äkäslompolosta, kun kevätauringon alla pääsin hiihtämään joko yksin tai lapsen kanssa.
Huhtikuu
Täysin pimeä kuukausi. Mitä tällöin tapahtui? Huono yöunet veivät muistin ja ilman kameran kuvia minulla ei olisi hajuakaan, mitä huhtikuussa tapahtui. Pääsiäisenä olimme mökillä ja vietimme paljon aikaa ulkona. Pienin perheestä täytti yhden vuoden ja häntä juhlittiin. Muutoin tämä kuukausi oli kovin unelias.
Toukokuu
Toukokuussa oli monta ihanaa hetkeä. Vietin äitienpäivää lasten kanssa Radisson blue Seasidessa, joka on aina varma valinta Helsingissä. Istuimme kaikki kylvyssä, katsoimme Frozenia ja leikimme lähileikkipuistoissa. Kuukauden kuva on kuitenkin omalta mökiltä, jossa saimme rentoutua pitkän viikonlopun verran. Laitoin itseni energialaturiin ja lähdin mökiltä, niin rentoutuneena, etten muista milloin olisin voinut niin hyvin.
Kesäkuu
Kuukauden parasta muistoa oli jopa vaikea valita, sillä kesäkuuhun mahtui niin monta kivaa muistoa. Juhannuksen Saimaan pyöräreissu (180 kilometriä) oli ylitse muiden. Saimme viilettää Saimaan maisemia ihastellen Ruokolahti-Kyläniemi-Taipalsaari-Lappeenranta-Ruokolahti- reitillä. Reissun parhain muisto oli uiminen Rastiniemessä juhannusaattona.
Heinäkuu
Voi mikä lomakuukausi! Suomen kesä näytti parastaan heinäkuussa ja tämä kuukausi oli niin upea muutenkin. Vietin 3 viikon kesäloman, jonka aikana ehdimme lomailemaan lapissa reilu kaksi viikkoa, yöpymään nollamökissä Isosaaressa, syömään fine diningia Nuuksio metsässä, olemaan mökillä ja mitä vielä. Heinäkuussa oli kuitenkin kaksi kohokohtaa ylitse muiden. Nuts Pallas Ylläs 37 kilometrin juoksukisa Äkäslompolossa oli ikimuistoinen. Se oli ensimmäinen pidempi polkujuoksukisani. Ylläksellä oli tuona päivänä todella kuuma ja erityisesti Pirunkurun nousu oli läkähdyttävä. Juoksu meni todella hyvin ja olin niin iloinen hyvästä ajastani. Seuraavana päivän menimme Pallakselle Taivaskeron kierrokselle ja sen jälkeen uimaan Punaiselle hiekalle. Autiotuvassa mieleen jäi, kun mummo ja lapsi taistelivat harjasta ja siitä kumpi saa siivota tuvan lähtöhetkellä. Tuo Pallaksen reissu oli sellainen päiväreissu, jota muistelevat vieläkin kaikki. <3
Elokuu
Elokuussa oli taas paluu arkeen ja kuukausi vilahti vauhdilla. Elokuun paras juttu oli Pyhän juoksureissu. Vietimme pitkän viikonlopun Pyhällä parhaan reissukaverini kanssa ja Juoksin Nuts Pyhä 21 kilometrin kisan. Itse juoksu oli ihan hirveä koettelemus. Olin varma jo ennen puoltaväliä etten jaksa juosta maaliin enkä ikinä enää osallistu yhteenkään polkujuoksutapahtumaan ennen kuin osaan juosta poluilla. Kiukku kuitenkin hälveni ja maalissa jo hymyilytti.
Syyskuu
Syyskuussa juoksin ensimmäisen polkumaratonin Nuuksio Classicissa. Se meni nappiin ja olin naisten sarjan 11:sta. Pyhän jälkeen tuntui ihanalta juosta poluilla ja koko juoksun ajan oli euforinen olo. Nuuksion jälkeen ilmoittauduinkin vielä Aulangon puolikkaalle, sillä Nuuksion piti olla kauden viimeinen juoksukisa ja en halunnut vielä lopettaa. Aulangolla kärsin koko matkan pahoista vatsakrapeista ja juoksu oli vaikeaa. Silti, jälleen kerran, sisuunnuin ja Aulangon jälkeen sain paikan Vaarojen maratonille. Syyskuun lopussa vietin viikonlopun Levillä hyvän ystävän kanssa ruskaretkeillen. Tuo viikonloppu oli syksyn voimaannuttavin viikonloppu. Oli ihana istua metsässä syömässä mustikoita, nukkua hyvin ja talsia pitkin tuntureita suu vaahdossa höpöttäen.
Lokakuu
Kuva: Jere Alén
Vaarojen maraton oli ehdottomasti kuukauden kohokohta. Olin ennen kisaa todella väsynyt ja mietin, että onko hommassa järkeä. Juoksu kulki ihan kohtalaisesti ja hampaankoloon jäi ainakin puoli tuntia seuraavaa vuotta ajatellen. Vaarojen jälkeen olin kovassa flunssassa pari viikkoa ja fyysisesti aika loppu. Kävimme perheen kanssa ensimmäistä kertaa ulkomailla lokakuun loppupuolella. Matkustaminen tuntui niin jännittävältä pitkästä aikaa. Ehdimme myös käydä vielä yhden yön pyöräreissulla Puumalassa. Sahanlahti resort sykähdytti ja tykkäsin paikasta kovasti. Sinne on päästävä uudelleen.
Marraskuu
Pimeä ja synkkä marraskuu sisälsi synttäreiden juhlintaa ja arkista menoa muuten. Ehdimme tekemään pieniä metsäretkiä ja ottamaan irti valoisan ajasta viikonloppuisin. Loppukuusta suuntasimme Teneriffalle aurinkolomalle. Ikimuistoisin kuva on omalta juoksulenkiltä. Voi miten ihanalta valo, aurinko ja elämä tuntui tuon viikon ajan.
Joulukuu
Joulukuun alussa kävimme Teiden kansallispuistossa retkeilemässä. Ilma oli kylmä ja tuuli meinasi heittää kumoon. Olin kolmistaan lasten kanssa patikoimassa ja tuon retken aikana meinasin pakahtua monta kertaa ylpeydestä. Miten reippaita äidin murut ovat! Tänä vuonna joulu tuntui joululta. Oli ihana tunnelma, rento olo ja ulkona talven ihmemaa. Tällaisia joulujen pitääkin olla.
Yhteenveto
Vuosi 2021 on ollut pitkälti lapsiperhearjen, töiden, juoksun ja miniseikkailujen täyteinen vuosi. Kokonaisuudessaan todella antoisa ja opettavainen vuosi. Ensi vuodelta toivon parempi unia meille kaikille. Lisäksi olisi ihana tehdä enemmän asioita extempore. Kaipaan elämään vähän lisää yksisarvisia, huolettomuutta ja villejä ideoita ja tietenkin seikkailuja!
Lisäksi meinaan juosta vieläkin enemmän. <3
Seikkailujen täyteistä vuotta 2022!