Vuosi 2020 jää mieleen meille jokaiselle erilaisena oppivuotena. Erilaisena matkailuvuotena. Erilaisena vuotena työelämässä.
Vuoden alussa ajattelin, että tämä on mikroseikkailujen vuosi. Elämä on antanut niin paljon uusia mullistuksia, ettei tämä reissaajarontti ehdi muuta kuin ihmetellä niitä kotinurkilla.
Vähänpä tiesin pari vuotta sitten, mitä elämä toisi tullessaan. Se muuttaisi kotimaisemat merenrannalta metsän lähettyville. Takapihalla pulisisi puro ja minä joisin päiväkahvini lähimetsässä tai takapihalla.
Lähimetsistä on koronan aikaan tullut kultaakin kalliimpi retkikohde. Paikka, jossa minä ja minireissaaja ollaan tutkittu peuran jälkiä ja katsottu puussa hyppiviä oravia. On syöty lounasta, eväitä ja herkkuja metsämättäällä tai kalliolla. Ollaan oltu onnellisia. Ollaan käyty metsäkävelyillä joka päivä. Miten paljon energiaa sieltä onkaan saatu.
Elä hetkessä. Tuo neuvo ja välillä niin kuluneelta kuulostava oppilause on meille totista totta.
Pian elämä mullistuu entisestään, kun minireissaajia onkin yhden sijaan kaksi. Tämä tuo onnenkyyneleet silmiin. En olisi ikinä kuvitellut olevani kahden lapsen äiti.
Seikkailut saavat tänä vuonna uusia muotoja ja kujeita, kun kahden reissaajan sijaan meitä reissaajia onkin neljä. Matkailua kahdestaan isomman minireissaajan kanssa en silti aio lopettaa. Se on sitonut ja nivonut meidän itsepäiset sielumme niin yhteen, ettei luovuta siitä. Ikinä.
Ihanaa kevättä kaikille! Stay home and safe.