Kävimme heinäkuun lopussa vaeltamassa tunnetun Pyhä-Luosto vaellusreitin. Ja tämä ei ollut mikä tahansa vaellus, sillä matkassa oli mukana meidän vajaa kolme kuukautta vanha vauva. Tämä oli kutkuttavan jännittävä reissu meille kaikille!
Valitsimme Pyhä-Luosto välin lyhyemmän reittiversion, joka oli 30 kilometriä pitkä. Tämä oli ensimmäinen yön yli vaellus vauvan kanssa, joten haluttiin ottaa yhden yön vaellus. Pidempi reitti olisi ollut 47 kilometriä, mikä olisi tarkoittanut yhtä lisäyötä teltassa.
Varusteiden osalta tehtiin niin, että itselläni oli vauva kantorepussa edessä ja toisessa repussa omat vedet, vauvan vaipanvaihtokamat ja eväät jne. Lähes kaikki muu meni rinkkaan. Ihan tasapainossa ei oltu kantamusten painon kanssa. Grammaviilattiin aika paljon kaikesta mistä pystyttiin.
Lähdimme matkaan Luoston päästä. Auto jätettiin Luoston portille. Oli ihan mahtava ja kutkuttava fiilis heti ensimmäisten kilometrien aikana. Ukko-Luostolle nousu ja sieltä lasku ovat tällä välillä kyllä ihan parhaimpia juttuja. Maisemat ovat häikäisevät.
Pysähdyimme ensimmäiselle tauolle Lampivaaraan päiväkahville (ja motivaatiopullalle). Täältä matka jatkui lounaalle Pyhälammelle ja koko matka sujui hyvin leppoisasti Huttuloman leiriin asti. Maisemien ihastelun lisäksi tuuletin korvien välejäni ajatuksista. Mieli ja pää lepäsi tunturimaisemissa. Vaeltaminen on mitä parhain tapa meditoida. <3
Matka eteni verkkaista tahtia päivän aikana. Ukko-Luoston nousu ja lasku olivat haastavimmat osuudet. Muuten reitti on helppokulkuista. Ensimmäiselle päivälle kertyi taivallettavaa 19 kilometriä. Ja mikäs siinä oli tallustellessa. Minulla ei ollut niin painavia kantamuksia kannettavana, joten askel tuntui kevyeltä. Hyttysiäkin oli vähemmän kiusana kuin odotin. Päivän aikana vastaan käveli hämmentävän vähän ihmisiä. Taukotuvilla nähtiin sentään muutamia muitakin retkeilijöitä.
Matkan aikana ainoa haaste oli pieni tanssahtelu suolla. Kengät kastuivat, vaikka kuinka yritin steppailla keppien päällä ja “polun" puolelta toiselle. Tässä kohtaa voin myös tunnustaa, että minulla ei ollut parhaimmat mahdolliset kengät (lue: vaelluskenkiä) jalassa.
Pyhä-Luosto välillä on suht lyhyin välimatkoin taukotupia tai laavuja. Vesipisteitä sen sijaan on vähän. Huttujärven vuokratuvalla on ainakin vesijohtopiste, josta saa raikasta vettä. Muuten vesi pitää keittää. Huttuloman vesipisteestä oli paria päivää aiemmin löytynyt kuolleita myyriä. Jätettiin ihan suosiolla ottamatta vettä sieltä.
Illalla leirissä meidän pikkuinen oli kärttyinen. Hän halusi syödä paljon ja missään asennossa ei ollut hyvä olla. Otin hänet jokaisella tauolla pois repusta. Hän oli hyväntuulinen ja seurusteli tauot, mutta pitkä päivä kantorepussa tuntui takuulla kropassa pienellä.
Vauva oli nukkunut aiemmat kerrat teltassa paremmin kuin osattiin odottaa. Tällä reissulla yö teltassa meni valvoen ja sopivaa nukkumisasentoa etsien. Vauva omassa äitiyspakkauksen makuupussissa ja osa yöstä minun makuupussissa oli toiminut aiemmin, mutta en tiedä, miksi meistä kumpikaan ei löytänyt hyvää asentoa nukkua. Oli joko kylmä, kuuma tai paikat puutuivat.
Seuraava päivä olikin sitten.. no.. väsynyt. Purettiin aamulla leiri ja aamiaisen jälkeen jatkoimme matkaa kohti Pyhää. Huttulomalta Luontokeskus Naavalle oli 11 kilometriä ja tällä pätkällä ei ollut vaativia osuuksia. Maisemat kyllä miellyttävät vaeltajan silmää tälläkin välillä. Kuurosateet pääsivät yllättämään parikin kertaa, mutta puun alla kelpasi odotella sateen loppumista, kunnes matka jatkui taas. Noitatunturia emme huiputtaneet ja hyvä ettei tehty sitä tällä reissulla. Näkyvyys olisi ollut tunturin laelta huono, sillä pilvet roikkuivat alhaalla.
Maalissa Luontokeskus Naavalla oli niin hyvä fiilis. Vauva keikkui iloisesti mukana ja vaeltaminen hänen kanssaan oli aika rentoa. Ja minäkin pysyin hereillä polulla huonoista yöunista huolimatta. ;) Tästä reissusta jäi älytön nälkä seuraaville vaelluksille.