Aina ei tarvita viikon lomaa, joskus pikapyrähdys riittää. Tämä taitaa olla usein käytetty lausahdus tässä blogissa. Viime viikolla pääsin pitkästä aikaa sykkimään hiihtoladuille, kun matkustimme minireissaajan kanssa muutamaksi päiväksi Rukalle. Edellisestä Rukan reissusta oli vierähtänyt reilut pari vuotta ja nyt oli kiva päästä kokemaan Rukan keväthanget. Päivät vierähtivät ulkoillen ja auringosta nauttien. Aika meni tavattoman nopeasti, mutta ai että, oli ihanaa.
Rukan hiihtoladut
Rukalla hiihtäjiä hemmotellaan monipuolisilla ja vaihtelevilla hiihtoreiteillä. Reittejä yhdistelemällä saa takuulla hiihtää pidempiäkin lenkkejä, joilla maisemat vaihtuvat. Rukalla on yhteensä latuja lähes 90 kilometria ja niistä 16 kilometria on valaistuja. Tähän aikaan vuodesta tosin pystyy jo hiihtämään aika myöhään ilman valaistuksia. Jos olisin viettänyt Rukalla viikon, olisin taatusti hiihtänyt suurimman osan Rukan reiteistä. FIS 10km kiinnosteli erityisesti, mutta jätin kilpaladut ensi kertaan. Valitsin etukäteen kolme erilaista reittiä, jotka halusin käydä hiihtämässä. Nämä olivat sellaisia, jotka oli hiihdettävissä alle kahteen tuntiin. Valtavaaran huiputus jäi etukäteen suunnitelluista seuraavaan kertaan, sillä hirmuinen lumipyry iski juuri kun olin sykkimässä ladulla.
Uudet luistelusukset ovat vieläkin hankintalistalla, joten hiihdin Rukakeskuksen PisteVuokraamosta vuokratuilla suksilla. Minireissaajalle olisi voinut vuokrata ahkion, mutta ihan niin hyvässä kunnossa en fyysisesti ja henkisesti ole, että olisin sitä uskaltanut testata. Salomonin luistelusuksilla kelpasi kuitenkin lykkiä kolme päivää. Itsellä on ollut ongelmia monojen istuvuuden kanssa ja nämä monot istuivat kuin nakutettu. Suksissakin riitti luistoa kelin vaihtuessa.
Tällä reissulla hiihtelin yksin, joten aikomuksena ei ollut hiihtää monen tunnin reissuja ja pidempiä lenkkejä, vaan etsiä lähinnä vauhdin hurmaa ladulla. Myös aika oli töiden ja muiden aktiviteettien vuoksi rajallista, joten panostin siihen, että sain myös kunnolla hien pintaan. Sain siis rauhassa hiihtää niin kuin hullu. Kolmen päivän aikana hiihtolenkit olivat kuitenkin vain 10-15 kilometrin väliltä riippuen mistä lähdin hiihtämään. Hiihdin reipasta vauhtia pysähdellen välillä ihastelemaan maisemia, ottamaan kuvia ja kyllähän yksi pakollinen kahvikupillinen latukahvilassa oli nautittava. Tällaiset reippaat hiihtolenkit on kiva hiihtää yksin, mutta pidemmälle lenkille olisin tarvinnut jonkun hidastamaan tahtiani.
Ensimmäisenä päivänä hiihdin Rukan ympärysladun. Ihmisiä tuli ladulla vastaan klo 17 jälkeen tasan kaksi, joten ainakin sai hiihtää rauhassa. Lenkki oli sopivan haastava ylä- ja alamäkineen. Latu oli hyvässä kunnossa ja se mutkitteli välillä laskettelurinteiden vieressä. Loppumatkasta poikkesin vähän omille teilleni talvijärven jälkeen, jotta pääsin hiihtämään Pirunkirkon kohdalle. Tämä reitti on oikein sopiva, jos etsii noin 10 kilometrin hiihtolenkkiä ja kaipaa vaihtelevaa reittiä.
Suosittu Vuosselin reitti
Seuraavina päivinä hiihdin suositulla Vuosselin reitillä vaihdellen lähtöpaikkaa. Esimerkiksi Uuttusuon taukomajalle pääsee autolla ja sieltä pääsee suoraan sykkimään Vuosselin reitin ympäri. Vuosseli on selvästi suosittu perheiden kesken. Reitille osuu myös kaksi muuta latukahvilaa (Lammintupa ja Korpimaja) Uuttusuon lisäksi. Uuttusuolla nenäni haistoi lettujen tuoksun. Kahvilasta saa myös maukasta keittolounasta päivisin. Me kävimme testaamassa näistä myös Lammintuvan, jonne pääsee myös autolla. Lammintuvalla tekemistä riittää koko perheelle. Lammintupa saa pisteet lapsiystävällisyydestä ja palvelusta. Tosi kiva paikka.
Vuosselin reitti itsessään on melko tasainen, mutta ei missään nimessä tylsä. Reitin voi kiertää eri suuntiin, jolloin ylä- ja alamäkien paikat vaihtuvat. Vuosseli onkin aika varma reittivalinta hiihtäjälle. Jos haluaa 12 kilometrin reitin, niin Vuosseli on hyvä valinta. Itse olisin ehkä voinut vielä yhdistää tähän reittiin Valtavaaran, jolloin lenkille olisi tullut enemmän kilometrejä ja ylämäkeä.
Hiihtäminen!
En vain käsitä, miten hiihtäminen voi olla niin mukavaa. Viime vuonna löysin Ylläksellä hiihtämisen monien vuosien jälkeen. Ennen laskettelu oli ihan ykkösjuttu Rukalla ja Lapissa, mutta nyt kaipasin ennemmin ladulle kuin rinteeseen.
Ainoa asia, mikä jäi harmittamaan, oli etten ehtinyt hiihtämään enempää. Nälkä kasvoi syödessä jälleen kerran. Aikaa ei tällä reissulla ollut pelkästään hiihtämiseen, vaan puuhastelimme paljon muutakin. Palataan noihin aktiviteetteihin myöhemmin :)
*Hiihdin vuokrasuksilla, jotka sain blogiyhteistyönä Ruka-Kuusamon matkailun kanssa. Mielipiteet ovat omiani*