Kaipuuni Kiinaan on viime aikoina taas kasvanut. Milloin haikailen takaisin Chongqingiin syömään hot pottia, milloin kävelemään Shanghain Bundille tai ihmettelemään Pekingin rautatieaseman vilskettä. Ehkä yritän sisimmässäni selitellä vielä itselleni, miksi ei tänä vuonna lähdetty Kiinaan ja Aasiaan kesälomalla.
Matkaillessa yksi lempipuuhistani on paikallisen ihmisvilinän ihmettely kaupunkien kaduilla. Olen myös aivan heikkona paikallisiin ruokamarkkinoihin ja etenkin Kiinassa kojuista on tullut maisteltua yhtä sun toista erikoisuutta.
Terrakotta-armeijasta tunnetussa Xianissa vietimme yhden kokonaisen päivän ihmetellen kaupungin katujen vilskettä. Muistan tuon päivän todella hyvin, vaikka aikaa siitä on kulunut jo nelisen vuotta. Kaikki ne paikallisten touhut, katujen vilinä, tarjolla olevat ruoat ja tunnelma oli vain sellaisia, jotka piirtyivät muistiini ikuisiksi ajoiksi. Myös Xianin kaunis kaupunginmuuri ilta-aikaan oli upea näky.
Xianin katukortteleissa istahdimme kadun kulmaan jos toiseenkin katselemaan paikallisten touhuja. Kuuluisa Huimin street eli tutummin muslimikortteli on tunnettu ruokakojuistaan, joiden tarjonta oli laaja aina koirasta (jep, luitte oikein) chilipähkinöihin ja hedelmiin. Kaikki näyt eivät olleet silmää ilostuttuvia, sillä näimme skootterin kyytiin kasatun pinon kuolleita koiria, joiden matka mitä todennäköisimmin päätyi uuniin. Tuota näkyä olen yrittänyt ravistella päästäni pois (kuten myös elämäni hirveintä vessakokemusta, joka sattui samalle päivälle).
Muistan päässeeni tuona päivänä ensimmäisen kerran Facebookiin koko matkan aikana. Päivitykseni ”Lihansyöjä A…..nen lomailee kuumassa Kiinassa. Ei mulla muuta.” kertoi ehkä myös siitä, että hyvin kasvispainotteinen ruokavalioni oli saanut kovan kolauksen tuolla reissulla. Samaisena päivänä tajusin myös, että matkalla mukana ollut reissutoveri O saattoi olla toveri, jonka kanssa haluaisin seikkailla jokaikinen päivä. Sydämeni pamppaili. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni korviani myöten rakastunut.
Parhaimmat reissumuistot ovat hyvin erilaisia. Yleensä muistan parhaiten joko hetkiä tai kokonaisia päiviä, jolloin olen havainnoinut niin paljon ihmeellisyyksiä, ettei niitä vain voi unohtaa. Niin paljon asioita ja tunteita voi mahtua yhteen päivään.
Lisää Kiinan tarinoita löydät täältä. Kannattaa myös käydä lukemassa Karoliinan kokemus Chongqingin hot pot-ravintolasta.