Kevätretkellä Punkaharjun harjumaisemissa

Tiedättekö sen maiseman silmien edessä, kun kevätaurinko säteilee metsässä puiden lomasta tehden tuosta maisemasta taianomaisen? Tuo samainen kevätaurinko lämmittää myös poskipäitä ja nostattaa hymyn korviin asti. Pitkän talviajan jälkeen kevätretkeily luonnossa muistuttaa siitä, kuinka piristävä vaikutus auringolla ja metsällä on.

Viime lauantaina olin jälleen siellä, missä minun on hyvä olla. Olin keskellä metsää, jossa kuuntelin puiden hiljaista huojumista ja jäiden raksahtelua rannassa. Mutta enpä ollut missä tahansa metsässä, vaan Punkaharjun harjualueella, joka on mielestäni Suomen kauneinta aluetta. J.L. Runeberg ihastui näihin maisemiin aikanaan, eikä suotta. Upeaa harju- ja järvimaisemaa katsellessa kaikki muu unohtuu. On vain maisema ja sen katselija. Päässä ei liiku mitään ajatuksia, mutta sydän pampattaa ihastuksesta. Täällä ei tarvitse ajatella mitään. Kaikkialla on niin hiljaista, mutta maisema tanssii sulotansseja silmien edessä. Miten entiset kotimaisemat näyttävätkin niin arvokkailta nyt, kun ei niitä enää joka päivä näe? Ennen pyöräilin harjulla viikoittain ja silloin ei silmä osannut antaa sellaista arvoa maisemille, jotka sille kuuluivat. Nyt arvostan tuota seutua enemmän kuin mitään muuta seutua Suomessa.

Teimme kevätretken Punkaharjun harjumaisemiin aurinkoisena lauantai-iltapäivänä. Nappasimme eväät laukkuun, otimme energisen koiran mukaan ja ajoimme Mustanniemen parkkipaikalle. O ei ollut ennen vieraillut Kuikonniemen taisteluhaudoilla ja halusin näyttää ne hänelle. Kiersimme merkatut metsäreitit molemmin puolin harjua. Kilometrejä ei kertynyt kuin muutama, mutta aikaa meillä kului tuohon retkeen tavallista pidempään. Kävelimme, pysähtelimme, ihmettelimme ja nautimme kevätretkestä.

Pidemmän pysähdyksen teimme kunnostetuille Kuikonniemen taisteluhaudoille. Punkaharjun puolustusalueeseen kuului muun muassa taisteluhautoja ja kenttäkorsuja. Näitä taisteluhautoja ei kuitenkaan koskaan käytetty, koska taistelut eivät yltäneet Punkaharjulle asti. Kuikonniemessä alkuperäistä taisteluhautaa on jäljellä vain pieni osa, sillä osa siivottiin pois sodan jälkeen.  Malliksi kohteeseen on rakennettu myös kenttäkorsu. O kävi tutkailemassa taisteluhautoja tarkemmin, sillä aikaa kun me pidimme vahtia karvaherra K:n kanssa.

Taisteluhautojen jälkeen jatkoimme matkaa tien toiselle puolelle, jossa pohdiskelimme jään kantavuutta ja sitä, miten jotkut voivat käydä vielä tähän vuodenaikaan pilkillä. Jossain vaiheessa muistamme, että onhan ne eväätkin mukana ja istahdamme puun juurakolle. Muhosen luomuruisleipä se vain maistuu taivaalliselta. Mutustamme rauhassa leipämme ja juomme termallisen kahvia ennen kuin jatkamme matkaa takaisin autolle. Karvaherra K piti huolta siitä, että etenemistahtimme on loppumatkasta rivakka.

Autolle päästessämme en olisi malttanut vielä lähteä. Olisin voinut jatkaa metsässä samoilua koko päivän. Sää oli aivan täydellinen ulkoiluun. Tämä luontoretki muistutti jälleen kerran itseäni siitä, ettei aina tarvitse matkata kauas. Joskus pieni metsäretki riittää. Miten paljon tuo retki toikaan energiaa! Luonnon tuoma hyvinvointi ja energia on elämän parasta lisäravinnetta.

Kotimatkalla ajoimme kesällä avautuvan hotelli Punkaharjun ohitse. En voinut olla miettimättä, kuinka upealta entisöity hotelli niin hulppealla paikalla tulee näyttämään. Romanttiselle lomalle tuo hotelli on varmasti mitä parhain kohde. 

Ihana kevät!