Romanttinen Kotor

Montenegron yksi tunnetuimmista turistikaupungeista on kaupunginmuurien ympäröimä Kotorin vanha kaupunki. Tuo Unescon suojeluperintökohde on tunnettu pienistä kaduistaan, romanttisesta tunnelmastaan ja kauneudestaan. Kaduilta löytyy myös yllättävän paljon baareja ja ravintoloita, joissa herkutella ja kuunnella upeaa viulunsoittoa. Kaupunki on pieni ja se on melko nopeasti nähty. Jos matkalla ei ole kiire, niin kannattaa jäädä kaupunkiin yöksi ja nauttia kaupungin hellästä tunnelmasta.

Me vietimme Kotorissa kaksi yötä, koska meillä ei ollut kiire minnekään. Hotellimme, Hotel Marija, sijaitsi aivan ytimessä ja parvekkeeltamme oli upeat maisemat jylhälle vuorelle ja kaupungin kujille. Tuo parvekkeen näkymä lumosi täysin. Jotkut ihanat herrasmiehet soittelivat musiikkia parvekkeemme alla ja oih, olipa se romanttista.

Monet Kotorissa käyvät valittelevat, ettei kesällä saa vilkkaan yöelämän takia nukuttua. Meillä ei ollut sitä ongelmaa, vaikka kirkon kelloihin tulikin havahduttua. Kotor on tunnettu vilkkaasta yöelämästään, mutta meidän vierailun aikana vesisade taisi hieman hillitä tätä menoa. 

Kotorin bussiasema sijaitsee 10 minuutin kävelymatkan päässä kaupungista. Tivatiin on 10km matka ja bussilla pääsee kätevästi 40 minuutissa Budvaan ja muihin Montenegron kaupunkeihin. Dubrovnikista bussi toi perille 1,5h matkan jälkeen. Hintaa bussilipulle Dubrovnik-Kotor tuli yhteensä 12€. 

Kotorin ykkösjuttu, ainakin omasta mielestäni, on kiivetä Kotorin linnoitukselle (=linnoituksen raunioille) korkeahkon mäen päälle. Sisäänpääsy maksaa 3€. Reitti ylös on hiukan kinkkinen, sillä kunnon portaita sinne ei mene. Kunnon lenkkareilla pääsee helposti kävelemään liukkaita kiviä pitkin ylös. Jos on huonot kengät mukana, niin kannattaa varoa liukastumista etenkin alaspäin tultaessa. Kuumalla säällä muuten vesipullo on aivan loistava keksintö ottaa mukaan. Jos se unohtuu, niin vedenmyyjiä kyllä löytyy matkan varrelta. Reitistä linnoitukselle näkymineen tuli hiukan mieleen Kiinan muuri.

Näkymä Kotorin linnoitukselta on kerrassaan upea. Aikaa vierähti ylöspäin mennessä melkein tunti, sillä pysähtelimme useaan otteeseen ottamaan kuvia tuosta upeasta maisemasta. Käänsin myös välillä selkäni tuolle maisemalle ja ihastelin takana kohoavaa vuorta. Mikä niissä vuorissa aina viehättääkin.

Linnoituksen raunioilla istahdin hetkeksi ihmettelemään. Miten maailmassa voikin olla niin paljon paikkoja, joissa pelkkä maisema riittää nähtävyydeksi. Kaupungin kellot kumahtelivat alhaalla kaupungissa ja minä pienenä ihmisenä vain ihmettelin niitä vuoria, sitä maisemaa ja sisälläni kuplivaa ihastuksen tunnetta Montenegroa kohtaan.