DMZ - ei kenenkään mailla

On kokemuksia, joiden jälkeen jää miettimään, mitä tuli tehtyä. Mitä minä juuri näin? Miksi? Matkailessa saattaa nimittäin tehdä jotain sellaista, joka vasta myöhemmin rupeaa mietittymään. Kaikkihan tietävät tuon mystisen maan nimeltä Pohjois-Korea. Maailman maa, joka on niin ihmeellinen, että sitä pitää mennä rajan taakse kurkkimaan. Monet ovat myös päässeet vierailemaan Pohjois-Koreassa, muun muassa O, joka on kirjoittanut postaussarjan blogiini Pohjois-Korean kokemuksistaan.

Itseäni ei ole koskaan kiinnostanut matka Pohjois-Koreaan. Olen kyllä kiinnostunut kaikista tarinoista, kirjoista ja toisten reissuista Pohjois-Koreasta, mutta puistatuksen filikset ovat aina saaneet minut varmistumaan siitä, etten tuohon maahan itse haluaisi matkustaa.

Uteliaisuuteni kuitenkin vei voiton kesällä Etelä-Koreassa Soulissa ollessamme. Soulista järjestetään puoli- ja kokopäiväretkiä JSA:lle (Joint Security Area) ja DMZ:lle, demilitarisoidulle alueelle, josta pääsee näkemään kirjaimellisesti (kiikareilla) Pohjois-Korean puolelle. JSA:n retkellä pääsee oikeasti Pohjois-Korean puolelle. 

Puolipäiväretken ohjelma oli seuraava: Imjingak Park - The Bridge of Freedom - The 3rd Infiltration Tunnel - DMZ Theater & Exhibition Hall - Dora Observatory - Dorasan Station - Pass by the Unification Village - Amethyst/Ginseng Center. Noista jälkimmäinen oli kierrokseen kuuluva täysin turha vierailu Ginseng centerissä, jossa vietettiin aikaa ehkä noin 15 minuuttia. Puolipäiväretkelle tuli hintaa 40 000 WON:a, joka on n. 30€.

Oppaamme oli mukava korealainen nainen, joka oli selvästi vetänyt muutaman tällaisen retken entuudestaan. Ehkä hiukan propagandaa lipsahteli tämänkin oppaan suusta. Saimme kuulla vartijatorneista matkan varrella ja kuulla, mistä erityisesti loikkareita yritti tulla Etelä-Korean puolelle. Saimme myös kuulla, miten ehdottomasti tulisi käyttätyä DMZ:n alueella ja kuinka sotilaille ei saisi vitsailla. Passi pitää ehdottomasti olla mukana, mutten ei DMZ:lle ole mitään asiaa. Retkeä varatessa meille tolkutettiin noin 20 kertaa, että muistakaa passi muistakaa passi muistakaa passi. Silti joku bussista olleista oli onnistunut jättämään passin majapaikkaan ja mukana oli vain "henkilökortti". 

DMZ on noin neljän kilometrinen levyinen aluea, joka on nimestään huolimatta maailman eniten aseistettu raja-alue. DMZ:n alue ulottuu molempien maiden puolelle, noin kahden kilometrin alue on sekä etelässä että pohjoisessa.

Retken aikana näemme jos jonkinlaista "nähtävyyttä". Päivän kiinnostavampiin hetkiin kuuluu kävely 3.tunnelissa. Tunneli on yksi neljästä tiedetystä tunnelista Koreoiden välillä. Kolmannen tunnelin pääty on vain 160metriä Pohjois-Korean rajasta ja tätä lähemmäs Pohjois-Koreaa ei DMZ:n vierailulla pääse. Ennen tunneliin menoa meille näytettiin 10 min opasvideo viereisessä museossa Korean sodasta. Täytyy kyllä sanoa, että oli aika pöljä olo marssia maan alla hirmuisessa jonossa katsomaan tunnelin päätyä, joka oli 160 metriä Pohjois-Koreasta. Onneksi minulla ei ole klaustrofobiaa. Olihan se ihan elämys tallustella maan alla, mutta väistämättä tuli mieleen, että onko tämä joku vitsi. Kaikkea sitä turistina tuleekin tehtyä. Tunnelin jälkeen bussi vie meidät näköalatasanteella, jossa on mahdollista kiikaroida Pohjois-Korean rajalla olevaan kylään. Ilman kiikareita on mahdollista nähdä maiden lipputangot, joiden korkeudella on kilpailtu puolin ja toisin. Tuo Pohjois-Korean 160metriä korkea lipputanko on tietenkin maailman korkein.

  Vapauden silta

Vapauden silta

IMG_20150728_181804.jpg

Dorasan station on oikeastaan yksi kiinnostavampia nähtävyyksiä. Tuolla täysin uudella juna-asemalla on juna odottamassa lähtöä sitten kun rauhan hetki koittaa. Tuolla junalla voisi päästä Siperian läpi aina Eurooppaan asti. Saa nähd lähteekö tuo juna koskaan. Hiukan hassua oli ostaa junalippu pelkälle juna-asemalle, jotta näkisi itse junan.

Muilla turisteilla kamerat kävivät kuumana, mutta meidän järkkäri oli onnellisesti kuivumassa hotellihuoneessa. Eikä tehnyt mieli edes kuvata. DMZ ja Pohjois-Korea ovat ihan kiehtovia, mutta ihan oikeasti tämä retki oli täysin absurdi. Kaikista kohteista ne matkailijat kiinnostuvatkin. Kävinkö minä tosiaan kiikaroimassa Pohjois-Korean puolelle, jotta näkisin liikkuvan ihmisen tai kuuluisan johtajan patsaan pohjoisen puolella? Eikö teistäkin kuulosta vähän oudolta. Oli miten oli, niin nämä JSA- ja DMZ-retket ovat hyvin suosittuja ja retkien järjestäjistä ei ole pulaa. Useimmat retken järjestäjät hakevat osallistujat mukaan suoraan hotellilta. Soulista kestää DMZ:n rajalle noin tunnin bussilla. 

Jos minulta kysyttäisiin lähtisinkö tälle retkelle uudestaan? En lähtisi. Aikamoinen kokemus tämä retki oli. En ehkä ikinä unohda niitä hämmennyksen fiiliksiä, joita tuolla retkellä koin heinäkuussa.