Mummo opetti!

Viime sunnuntaina tein pitkästä aikaa itse korvapuusteja. Lumoavasta pullantuoksusta tuli mieleen ensimmäisenä rakas isoäitini, joka aikoinaan opetti tämän leipurihöperön leipomaan korvapuusteja. Ja voi että, kun tulikin mummoa kova ikävä. Pullaa tehdessä aloin miettimään hetkiä mummoni kanssa ja kaikkea sitä, mitä mummo on minulle elämän varrella opettanut.

Lapsuudessa vietin äidinäidin seurassa paljon aikaa ja mummon kanssa oli aina niin turvallista olla. Mummo piti minusta huolta ja rakasti juuri sellaisena kuin olin (kiukkuinen, itsepäinen ja välillä hyvin ärsyttävä kakara, josta herttaisuus oli hyvin kaukana). Pienenä vietin mummolassa hyvin paljon aikaa. Aamuisin yöpaita päällä ja kumpparit jalassa tallustin navettaan huutamaan mummolle huomenta ja halusin tietenkin auttaa kovasti kaikissa hommissa. Parasta oli aina päästä antamaan mummolle iso halaus. Mieleen ovat jääneet myös pienet reissut mummon kanssa. Isompana nämä yhteiset hetket vähenivät, mutta niiden merkitys korostui. Onneksi kesämökkimme sijaitsee sopivan lähellä mummolaa, joten voin vieläkin isona tyttönä karata mummon luokse rupattelemaan niitä näitä.

Mutta mummohehkutuksesta asiaan! Korvapuustit ja karjalanpiirakat! Siinä kaksi tärkeää taitoa, jotka olen mummolta oppinut. Karjalanpiirakoita olen tehnyt pienestä asti ja rypyttämisen jalotaito on vielä jotenkin hyppysissä. Joulukuussa päätin tehdä itse karjalanpiirakoita kotona ja koittaa osaanko vielä (halusin myös näyttää poikaystävälleni, et hei kyllä miekin ossaan). Osasin ainakin vielä rypyttää, mutta itse ruiskuoren teko olikin sitten vähän hankalampaa. Mutta kuinka sitä arvostaakaan, kun osaa tehdä itse alusta loppuun asti maistuvat karjalanpiirakat eikä tarvitse mitään paistopistetuotteita syödä. Yksi asia on myös varma! Se, että mummon ja äidin karjanlanpiirakat ovat ehdoton osa häämenuamme elokuussa. Osa savolaisia juuriani pääsee ilostuttamaan ruoan muodossa häävieraitamme ja karjalanpiirakat ovat tässä isossa roolissa :)

Noista kuvista kyllä varmasti hoksaa, mitkä ovat mun tekemiä! :D

Ja ne korvapuustit. Niiden koolla on väliä. Pullien koossa ei kitsastella. Pienenä aina tein korvapuusteja väärin (painoin ne väärin), mutta noin sadannella kerralla hienojen jättipuustien teko onnistui. Pullia ei koskaan leivottu 20 kpl kerralla, vaan valitettavasti tehdas tuotti niitä aivan tolkuttoman määrän. Ja niin kävi sunnuntainakin, pakkanen on nyt täynnä pullaa. Meillä kotona hyvin harvoin herkutellaan millään pullilla, kekseillä yms., joten veikkaan, että 2016 vuonna ne on vieläkin siellä ;)

Mummo on opettanut minulle paljon muutakin kuin pelkästään ruoan tekoa. Ne ovat pieniä tapoja, jotka ovat osa jokapäiväistä toimintaani. Yksi tärkein oppi on ehdottomasti se, että

pidä perhe lähelläsi ja rakasta kaikkia sellaisina kuin he ovat

.Yksi tärkeä juttu vielä! Isovanhemmat eivät ole ikuisesti meidän seurassamme. Yhteydenpito on tärkeää ja yksi postikortti voi ilostuttaa heidän mieltään pitkän aikaan. Itse teetin mummolle juuri valokuvia, jotka meinaan postittaa hänelle. On harmi, että asun hänestä 300km päässä. Jos asuisin mummon lähellä, vierailisin hänen luonaan monta kertaa viikossa.

Sitä on lähimmäisen rakkaus. Muistakaa rakastaa, vaikka välimatkaa olisikin.