Mäkikotkia kannustamassa

Matkailu avartaa ja opettaa aina jotain uutta eri kulttuureista ja ihmisistä. Yksi ehdottomasti parhaimmista tavoista tutustua eri kulttuureihin, on osallistua johonkin urheilutapahtumaan. Urheilutapahtumat ulkomailla ovat yleensä vähän eri koko luokkaa kuin Suomessa. Fanituskulttuuri on innokkaampaa ja fanaattisempaa. Urheilutapahtumissa on aina ihan mieletön meininki ja sen jälkeen on ihan sanaton fiilis siitä, miten urheilu yhdistääkään ihmisiä fanittamaan omaa maata.

Me aloitettiin tämä vuosi osallistumalla yhteen urheilutapahtumaan, nimittäin Garmisch-Partenkirchenin mäkikisaan 1.1.2014. Katson joka vuosi mäkiviikon kisoja telkkarista ja olen monesti haaveillut pääseväni innokkaiden saksalais ja itävaltalaisfanien keskelle katsomaan, kun ihmiset pomppii taivaalta. Koska vietimme lomaamme Innsbruckissa, oli meidän kätevä tehdä päiväretki Garmischiin junalla. Liput kisaan ostin pari viikkoa etukäteen, sillä koko tapahtuma oli lopulta loppuunmyyty. 20 000 ihmistä kokoontui Garmischin mäkimonttuun kannustamaan mäkihyppääjiä iloisissa vuoden ensimmäisen päivän fiiliksissä.

Suomen lippuja liehui Garmischissa oikein kivasti. Osa oli pukeutunut näyttävästi ja maalannu naamansa. Me tyydyttiin heiluttamaan Suomen lippua. Yleisössä soi kellot ja torvet, muttei liian kovaa. Saksan lippujen määrä oli huima, mutta mukaan mahtui myös iso määrä Itävallan, Sveitsin, Puolan ja totta kai myös Japanin lippuja. Missään vaiheessa en tuntenut itseäni ahdistuneeksi väkimassan keskellä, sillä mäkimontussa oli hyvin tilaa liikkua, vaikka katsojia oli 20 000! Mäkimontussa juontajat pitivät kunnon show'n pystyssä koko kisan ajan ja tulihan sitä vähän jammailtuakin hyvän musiikin tahtiin. Fiilis ja tunnelma oli taivaissa! Oli niin huipuistahuipuin fiilis koko päivän, että sitä on todella vaikea kuvailla näin jälkikäteen. En nähnyt yhtään murjottavaa tai humalaista ihmistä koko mäkimontussa. Kaikkia kannustettiin ja kaikille taputettiin.

Suomen mäkikotkat yrittivät parhaansa, mutta valitettavasti hypyt eivät kantaneet palkintopallille asti. Koivuranta oli hienosti ensimmäisen kierroksen jälkeen viides, mutta lopulta sijoitus oli kymmenes. Ahosen sijoitus oli 14:sta. Oli hienoa huomata, että Ahoselle hurrattiin ja häntä kannustettiin erityisen paljon. Onhan Ahonen legenda, mutta silti tuli yllätyksenä, miten paljon häntä arvostetaan mäkihyppyfanien keskuudessa.

Garmischin mäkiviikon kisa oli hieno kokemus. Se oli kunnon urheilutapahtuma ja oli mahtavaa olla mukana kannustamassa hyppääjiä. Vaikka ei olisikaan mikään mäkihyppyfani, niin uskon, että jokainen nauttisi mäkimontun meiningistä. Muutaman tunnin urheilufestarit maistuu ainakin tälle tytölle.

Instagram Travel Thursday on viikoittain kokoelma blogipostauksia. Kuka tahansa voi lähteä mukaan tempaukseen kirjoittamalla blogipostauksen omilla instragram-kuvilla. Suosittelen ehdottomasti osallistumaan, sillä näin löydät itsellesi paljon uusia blogeja luettavaksi ja matkakuvia kuolattavaksi instagramin puolelta. Lisäohjeita löydät täältä.

Suomessa tempauksen viralliset järjestäjät ovat Nella (Kaukokaipuu), Veera (RWWH) ja Satu (Destination Unknown).