Toukokuisena sunnuntaiaamuna hytisen lähtöalueella viluissani. Nizzassa on sateinen ja kolea aamu. Pian pitäisi juosta 21,1 kilometriä ja jalkoja väsyttää jo valmiiksi. Onko tästä tulossa hyvien juoksureissujen jälkeen ensimmäinen juoksufloppi?
Ennen juoksua
Tänä vuonna päädyin starttaaman juoksutapahtumakauden Nizzassa. Geneven ja Wienin puolikkaiden jälkeen halusin juoksemaan kaupunkiin, jossa en ollut aiemmin käynyt. Ajankohdaksi valikoitui jälleen huhti-toukokuun vaihde ja Nizzan puolimaraton järjestettiin sopivasti sunnuntaina 5.5. Nizza ei ole koskaan sen erityisemmin kohteena kiinnostanut, mutta halusin siellä kuitenkin käydä. Juoksureissu oli tarpeeksi hyvä syy lähteä kaupunkiin.
Olimme ennen sunnuntain juoksua kävelleet juoksukaverin kanssa ympäri Nizzaa ja lähikylissä edeltävät kaksi päivää. Askelia oli tullut otettua (ehkä) muutama liikaa. Omat jalat olivat yllättävän väsyneet lauantaina ja aavistelin jo etukäteen, ettei Geneven 1:46 aikaan olisi mahdollisuuksia.
Sunnuntaiaamuna heräilimme kuuden maissa. Ranskalainen aamiainen ei ollut tarpeeksi täyttävä juoksua ajatellen, joten tehtiin oma aamiainen hotellihuoneessa. Hotellilta ei ollut pitkä matka tapahtumalueelle, joten mitään kiirettä ei aamulla ollut. Edellisyönä oli satanut vettä ja sääennuste lupasi +10’c lämpötilaa. Tämä kuulosti ihan täydelliseltä juoksusäältä, mutta ulos mennessä ilma tuntui hyytävän kylmältä.
Juoksun startti ja maali oli rantabulevardlla Promenade des Anglaisilla. Tavarat pystyi jättämään säilöön tapahtuma-alueen telttaan. Yksi täysin pieleen mennyt järjestelyihin liittyvä asia oli vessojen vähyys. Koko alueella oli 10 bajamajaa ja jonot olivat puolentunnin mittaiset. Aika moni mies ja nainen kävivät hädissään puskassa tarpeillaan ennen lähtöalueelle siirtymistä.
Lähtöalueelle siirtyessä fiilikset olivat enemmän kauhunsekaiset kuin hyvät. Oli kylmä ja väsy ja jotenkin puhti oli poissa. Jouduin skarppaamaan toden teolla henkisellä puolella ja ajattelin koko ajan, että kyllä tämä tästä.
Juoksun aikana
Lähtö viivästyi 30 minuuttia ja tuo aika meni lähtöalueella odotellessa ja hypellessä. Kuulutukset taisivat olla myös ranskaksi hiukan epämääräiset, sillä osa siirtyi sivuun lämmittelemään ja osa jäi lähtöalueelle kärsimättömänä odottamaan juoksun alkua. Tuo puolen tunnin värjöittely vei loputkin lämmöt kropasta ja kun startti koitti klo 8.30, olin umpijäässä ja hampaat kalisivat. Juoksua ajatellen vaatetus osui nappiin, vaikka lähdössä tosi kylmä olikin. Onneksi en pistänyt enempää päälle.
Ensimmäiset viisi kilometriä meni tungoksessa puikkelehtien ja kroppaa lämmitellen. En muista, milloin ensimmäiset kilometrit olisivat tuntuneet niin tuskallisen pitkiltä. Kahden kilometrin kohdalla aloin pikkuhiljaa saada juonenpäästä kiinni. Lopulta 12 kilometrin kohdalla jaloissa tuntui hyvältä ja sain vihdoinkin juoksun rullaamaan.
Tankkauspisteitä reitillä oli kolme. Pisteiltä löytyi vettä, limpparia ja banaania. Energiajuomaa en nähnyt tarjoiltavan, mutta voi olla ettei se vaan pistänyt silmään. Nappasin joka pisteellä vesimukin ja hörppäsin pari hörppyä, vaikka varsinaisesti sille ei olisi ollut tarvetta.
Nizzan reitti oli tasainen ja helppo. Itse olisin miettinyt reittiin vaihtelevuutta, erityisesti ensimmäiselle kympille. Rantabulevardi ei nyt suoranaisesti tarjonnut muuta kuin merimaisemaa, mutta tykkäsin siitä, että viimeisen viisi kilometriä sain juosta suoraa reittiä ja ottaa itsestä mittaa. Viimeinen viisi kilometriä olikin nautinnollisin juoksuosuus koko puolimaratonista.
Lähde: Nice semi-marathon
Juoksun jälkeen
Maaliin tullessa olin onnellinen siitä, että viimeiset viisi kilometriä olin juossut hyvää vauhtia, mutta samalla onnellinen, että juoksu oli ohi. Lopulta aikani oli 1:49:28 eli aika sama kuin toissavuonna Wienissä. Siinen verrattuna, kuinka takkuinen juoksun alku oli ollut, olin tyytyväinen suoritukseen. Silti, jäihän se kaivelemaan, että en pystynyt juoksemaan vielä sitä 1:45 aikaa.
Juoksun jälkeen kylmyys iski kroppaan aivan heti. Nappasin mitalin ja lasin vettä ja kipaisin hakemaan tavarani säilytyksestä. Lämpimät vaatteet eivät kuitenkaan auttaneet, vaan oli pakko lähteä suoraan hotellille kuumaan suihkuun lämmittelemään.
Kaiken kaikkiaan on jotenkin hassua, että Nizzassa tuntui niin kylmältä. Tietenkin 2h juoksun jälkeen taivas avautui ja aurinko tuli esiin. Lopulta sunnuntai vietettiin ulkona auringosta ja palauttavasta jäätelöstä nautiskellen. Fiiliskin alkoi nousta juoksun jälkeen ja pienet karvaat pettymyksetkin sain karistettua pois mielestä.
Loppufiilikset
Tänä vuonna olin edellisiin vuosiin verrattuna juossut ihan mukavasti. En nyt joka viikko, mutta joka toinen viikko kuitenkin pari pidempää juoksulenkkiä. Juoksukunton on koko ajan tuntunut olevan kohdallaan, mutta iso muuttuva tekijä ovat olleet juoksulenkkarit. Vaihdoin keväällä harkkakengiksi New Balancet, joilla voi vetää hyvin pk-lenkkejä, mutta mitkään vauhdikkaat juoksutöppöset ne eivät olet. En ollut kuitenkaan ehtinyt ajaa sisään uusia kisakenkiä, joten päätin jättää vanhat Niket kotiin ja lähteä noilla uusilla harkkakengillä juoksemaan Nizzan puolikasta. En tiedä, oliko tämä se, joka lopulta jäi harmittamaan eniten. Olisi pitänyt vaan juosta vanhoilla juoksukengillä tämäkin puolikas..
Näin jälkikäteen on hyvä todeta, että tällaiset juoksukokemukset kehittävät ja opettavat. Itselleni tämä puolikas oli hyvää treeniä kesäkuun maratonia ajatellen. :) Ja seurava juoksureissu on tosiaan jo ensi kuussa! Jaiks!
Palataanpa myöhemmin itse Nizzaan, joka kohteena oli sellainen, johon ei tarvitse toista kertaa palata.