Toukokuun alun viikonloppuloma Nizzassa kuulosti paperilla huikealta reissulta. Etelä-Ranskan kaunis kaupunki, kauniita pikkukujia, hyvää ruokaa ja juomaa sekä yksi puolimaraton. Jälkimmäisen aktiviteetin kuuluvuudesta kaupunkilomiin moni voi olla toista mieltä, mutta itse olin tosi innoissani tästä reissusta ja juoksusta.
Nizza ei koskaan ole ollut bucket listallani. Olen halunnut käydä siellä jonkin reissun yhtenä etappina tai jostain tietystä syystä. Tälla kertaa syy mennä kaupunkiin oli puolimaraton, josta kirjoittelinkin aiemmin.
Tämän kaupunkiloman teema oli juoksureissu, mutta ehdimme hyvin myös tutustumaan kaupunkiin ennen juoksua parin päivän ajan. En odottanut Nizzalta mitään tajunnanräjäyttävää kokemusta tai sitä, että siitä tulisi lempikaupunkini Euroopassa. No, sitä siitä ei tullut. Fiilikset Nizzasta olivat ensimmäisen päivän jälkeen täysin selvät. Tämä ei ollut minun paikkani. Nizza oli nopeasti nähty ja oikeastaan ensimmäisenä iltana jo selvitin, että miten kaupungista pääsee pois. Onneksi Nizzan ympärillä on paljon upeita pikkukyliä, joissa viihdyin paljon paremmin.
Mistä tykkäsin Nizzassa?
Nizzan rantabulevardi, Promenade des Anglais tarjoaa rantaelämää ja merimaisemia kaipailevalle juuri sitä itseään. Maisemat merelle ovat kauniit ja pikkukivisellä rannalla voi nauttia leppoisasti lekotellen. Moni kehuu Nizzan vanhaa kaupunkia (Vieux Nice) ja onhan se aivan ihastuttava paikka. Sokkeloisilla kaduilla on pikkubistroja, putiikkeja ja jäätelökioskeja. Noilla kaduilla ei vielä tähän aikaan vuodesta ollut liikaa väkeä, joten saimme kaikessa rauhassa kuljeskella kaduilla. Toritunnelmasta ja kukista pitäville Le Marche aux Fleurs , Nizzan kukkatori on must see-nähtävyys. Olisin voinut ostaa tuolta kaikki kimput kotiini.
Kaupungin ihanin paikka oli mielestäni Colline du Château -kukkula. Kaupungissa kuin kaupungissa näköalapaikat ja puistot ovat paikkoja, joista pidän eniten. Kukkalalta on aivan upeat maisemat kaupunkin ja merelle. Kukkulalle kävelee hetkessä, mutta sinne pääsee myös hissillä. Kävimme täällä päivällä, mutta olisin myös halunnut nähdä auringonlaskun kukkulan laelta. Jos kyseessä ei olisi ollut juoksureissu, niin olisi napannut myös viinipullon kainalooni ja istuskellut tuolla kaikessa rauhassa.
Mistä en pitänyt?
Tämä onkin hyvä kysymys. Kaupunki oli ihan nätti, mutta riittääkö se? En ole rantalomaihminen, joten rantabulevardi näytti omissa silmissä kauniilta, mutta tylsältä. Ruoka oli pääpiirteittäin hyvää, mutta tämä ei ollut ravintolaelämyksiin keskittynyt loma. En myöskään juonut viiniä, vaikka olin Ranskassa. Olisiko Nizza avautunut paremmin, jos oltaisiin oltu ruoka ja juoma-lomalla? Ehkä, ehkä ei.
Lisäksi kaupunki oli todella nopeasti nähty ja vaan kaiken kaikkiaan tylsä. Ehkä olen liian levoton matkailija ja aina pitää olla menossa, jolloin ei ole aikaa “lämmetä hitaasti” paikoille. Mielestäni Nizzassa ei vaan ollut mitään minulle ja viikonloppu oli ehdottomasti maksimiaika kaupungissa ja siitäkin vietettiin yksi päivä kaupungin ulkopuolella. Nizzasta tuli mieleeni kokemukset Pariisista. Pariisista jäi sama fiilis kuin Nizzasta. Kumpikaan ei sykähdyttänyt. Olisin halunnut kovasti pitää molemmista, mutta lopulta en lämmennyt ollenkaan.
Olen omasta mielestäni kadottanut kokonaan tuntuman kaupunkilomiin, mutta kivoja poikkeuksiakin on ollut. Helmikuun Rooman reissu oli nautiskeluloma ja ihanan rentouttava. Silloin ei ollut pakottavaa tarvetta nähdä mitään nähtävyyksiä, mutta näin ja koin kuitenkin paljon uutta. Viime viikonloppuna olin Pietarissa viikonloppulomalla ja olen vieläkin kaupungista ihan fiiliksissä. Pietari on I-H-A-N-A. Voikun olisin voinut sanoa samaa Nizzasta.
Nizza vaan jätti kylmäksi.