Kaikki tarinat ja intohimon lähteet saavat alkunsa jostakin. Kun puhutaan matkailusta, tiedän heti mistä intoni järvimatkailuun on peräisin. Mistä muualta se voisikaan olla kuin ihastuttavalta Saimaalta.
Juhannusta vietin paikassa, jossa olen viettänyt 80% kaikista elämäni juhannuksista. Järvenrannalla sijaitseva mökki ja itse järvi on toiminut energian, voiman, innostuksen ja inspiraation lähteenä lähes koko elämäni ajan. Tuolta minä olen ihan itse omilla saavutuksillani lähtenyt maailmalle kokemaan ja tutkimaan paikkoja.
Veri vetää kuitenkin tietynlaisiin paikkoihin. Järvenrannalla kasvaneena olen aina ollut höpsähtänyt järvimatkailuun, luontoon ja metsiin. Tämä näkyy myös siinä, millaisia matkakohteita haluan nähdä. Nykyisin yhä enemmän kammoksun pelkkää kaupunkilomailua. Vielä vähemmän innostun pelkistä rannoista. Miksi kuitenkaan lähteä järveä edemmäs kalaan, kun on tuttu paikka, jonne voi joka kesä suunnata?
En tiedä, olenko oikeasti kallistumassa kohti keski-ikää, mutta mukavuus ja Suomen ainutlaatuinen kesä ajaa minut mökkeilemään Saimaalle. Siellä on kaikki, mitä tarvitsen. Siellä on myös paljon nähtävää. jos haluaa nähdä jotain. Juhannuksena vierailin Kemppilän Myllyllä, jota oli kunnostettu retkeilijöitä varten.
Järvimaisema rauhoittaa ja parantaa rumemmatkin haavat mielensopukoista ja sydämestä. Ehkä ihmisen pitää vain mennä sinne, missä on hyvä olla. Olen kuitenkin sitä mieltä, että on myös hyvä käydä hakemassa perspektiiviä muualta. Siksi pian alkavalla kesälomalla suunnataan tietenkin Saimaalle, mutta myös Italiaan, jonne on aika palata palauttamaan usko ja ihastukseni Italiaan matkailumaana.