Edessä siintelee viimeiset viisi kilometriä. Katson soittimesta kelloa ja huomaan olevani todella hyvässä vauhdissa. Lisään vauhtia ja päätän, että alle kahdenkymmenen minuutin päästä olen maalissa. Genevenjärvi kimmeltelee aurinkoisessa säässä vasemmalla ja oikealla ihmisjoukko kannustaa viimeistä päivää. Voi tätä hurmosta!
Ennen juoksua
Viime sunnuntaina heräsin kutkuttavaan tunteeseen. Tänään juoksisin Genevessä puolimaratonin! Kutkuttava tunne oli kutitellut vatsanpohjaa jo edeltävällä viikolla, kun sähköpostiin kilahti muistutus tulevasta juoksusta. Matka ja juoksu oli varattu jo viime vuoden lopulla, joten tätä reissua oli aikaa odottaa. Lauantaina kisanumeroa hakiessani innostuin jo toden teolla. On vaikea kuvailla sitä juoksutapahtuman tunnelmaa ja fiilistä. Se on ihan erilainen ulkomailla kuin kotimaassa.
Sunnuntaiaamuna heräsin klo 5.45 valmistautumaan päivään. Päivästä oli tulossa lämmin ja sellainen siitä tulikin. Aamulla ilma oli vielä raikas ja mukavan lämmin, mutta jo aamulla kymmenen jälkeen aurinko kuumotti kunnolla niskaa. En muista, milloin olisin juossut kuumassa säässä tai saati kokenut sellaista lämpöä kuin sunnuntain +28'C.
Matkalla lähtöpaikkaan fiilistelin heräilevää kaupunkia ja tulevaa päivää. Aamusta alkaen oli hyvä fiilis ja maha oli tarpeeksi täynnä juoksua ajatellen. Ainoa mieleen tullut murhe oli ystävien hoivaan jäänyt ja äidin perään itkenyt minireissaaja ja hänen aurinkolasinsa.
Juoksun aikana
Juoksu starttasi klo 8.30 Chene-Bourgin alueelta, joka on reilun kymmenen minuutin ratikkamatkan päästä Geneven keskustasta. Puitteet olivat Wieniin verrattuna ihanan pienet ja sopuisat. Lähtöviivalla ei ollut niin kova tungos, vaikka juoksijoita olikin noin 5000. Lähtölaukauksesta kesti noin viisi minuuttia, kun itse pääsin aloittamaan juoksun. Juoksin 1:50h aikaa juoksevan kanin perässä ensimmäiset kilometrit, kunnes huomasin vauhdin olevan sen verran hyvä, että juoksin huomaamatta kanin ohi.
Ensimmäiset viisi kilometriä meni juoksua tunnustellessa, mutta samalla hyvin nopeasti. Oikeastaan koko juoksu meni niin hyvin kuin vaan voi mennä. Ei sattunut mihinkään, olin syönyt hyvin ja kaikki ajatukset olivat kaukana mielestä. Ihastelin maisemia ja edessä juoksevaa pariskuntaa, joka oli selvästi päättänyt juosta koko matkan yhdessä ja vielä tiettyyn aikaan. Heidän vauhti tuntui itselle sopivalta ja tultiin maaliin aika samoihin aikoihin.
Sattui sitä kuitenkin juoksun aikana parikin juttua, jotka jäivät mieleen. Ensimmäisellä vesipisteellä vedin puoli mukilliasta väärään kurkkuun ja kaikki vedet purskahtivat lopulta vaatteille. Seuraavaa vesipistettä saikin odotella, sillä kuuma säällä oli pakko saada nestettä juoksun aikana. Kahdentoista kilometrin kohdalla puolestaan juostiin tunneliin loivaa alamäkeä, jossa oli DJ soittamassa musiikkia. Tuosta musiikista sain valtavan draivin päälle ja vauhti kiristyi kummasti.
Ja tietysti ne maisemat. Voi että, juostessa sitä saa vaan erilaista perspektiiviä kohteeseen. Reitillä juostiin pitkään kapeita teitä pitkin maa- ja viinitilojen ja kylien keskellä. Viimeiset 9 kilometriä taittuivat Genevenjärven läheisyydessä. Kaikista pisimmät kilometrit olivat viimeiset kaksi kilometria, jotka tuntuivat loputtomilta. Väsy ei painanut, mutta pitkän suoran juokseminen puudutti.
Juoksun jälkeen
Fiilis oli maalissa aivan uskomaton. Maaliin tullessa tiesin, että oma aika oli hyvä. Lopputulos 1:46;02 nostattaa hymyn huulille. Hyvä minä! Pystyin taas näyttämään itselleni, että erityisesti asenteella ja sisulla sitä pystyy rikkomaan ennätyksiä. Tässä juoksussa kaikki meni niin nappiin.
Ja voitte arvata, kuinka hyvältä jäätelö ja yksi aperol spritz maistuivat juoksun jälkeen.
Miksi muuten Geneve? Olin ihastunut edellisellä Geneven reissulla seutuun ja tiesin tulevani jokin päivä takaisin. Kun huomasin Geneven maratonin olevan keväällä, päätin sen olevan tämän vuoden juoksukohde. Mukaan lähti viime vuoden Wienin reissulta tuttu ja ihana reissupoppoo minireissaaja mukaan lukien. Tästä "juokse ja matkaile"-reissusta on jo selvästi tulossa perinne, sillä loppureissusta ideoitiin jo tulevan vuoden juoksukohdetta. Ensi vuonna toivon jo saavani juoksuseuraa.
Juoksutapahtuma Sveitsissä ei ollut hassumpi kokemus. Sveitsi on kyllä yksi mun lempimaista heti Suomen jälkeen <3