Sveitsin reissua kuvaa parhaiten yksi sana, joka tulee mieleen heti reissun kuvia katsellessa. Maisemaonnellisuus oli tällä reissulla huipussaan. Niin mykistävän kauniita maisemia kesäisessä auringonpaisteessa tuli omin silmin todistettua.
Luzernista voi tehdä erittäin helposti kaksi päiväretkeä vuorille. Toisena päivän voi suunnata korkeammalle Pilatukselle ja toisena Rigille. Pilatusta voi ihastella jo Luzernin kaupungista käsin, sillä se komeilee jylhänä järven takana. Meillä kävi kyllä todella hyvä tuuri sään suhteen tällä kertaa. Vain muutama pilven hattara näkyi taivaalla reissun aikana.
Pilatukselle pääsee näppärästi ostamalla "Golden round"- kiertoretken sataman lippukioskilta. Hintaan sisältyy laivamatka, ajelu hammasratajunalla ylös sekä alastulo gondolihissillä ja bussimatka Kriensistä takaisin Luzernin keskustaan. Jos haluaa kikkailla ja säästää pennosia, niin omatoimisestikin tuonne pääsee esimerkiksi junalla, mutta me valittiin tällä kertaa helpoin ja luultavimmin myös kallein vaihtoehto. Mainittakoon nyt kuitenkin, että Pilatus tuli halvemmaksi kuin reissu Rigille.
Laivamatka Alpnachstadiin kesti lähes puolitoista tuntia (yleensä 45min), sillä laiva pysähteli useammassa Luzernin järven kylässä. Tuo laivamatka oli jo pelkästään aivan ihana kokemus. Maisemat olivat vain niin kauniita. Vihreillä kukkuloilla oli toinen toistaan ihastuttavampia kyliä.
Alpnachstadista lähtee maailman jyrkimmäksi tituleerattu hammasratajuna Pilatukselle. Rata on avattu ensimmäistä kertaa 1889. Jyrkkä se tosiaan on (maksimissaan 48%, keskiverto 38% jyrkkyysaste). Maisemien puolesta hulppea hammasratajuna oli hulppea kokemus, mutta ei ehkä kuitenkaan ollut niin jännä kuin hehkutuksista olisi voinut päätellä. Matkalla ylös tuli hämmästeltyä, että miten ihmeessä ne on 1800-luvulla tehneet kiskot ylös vuorelle asti.
Pilatus Kulmin huippu sijaitsee 2132 metriä merenpinnan yläpuolella. Maisemat ovat..no, tiedätte kyllä. Maisema vuoren huipulta alas järvelle on satumaisen kaunis ja kauempana siintävät Sveitsin Alppien vuoret ovat kuin maisemapostikortista. Valokuvia tuli räpsittyä liikaakin. Matkatoverin kanssa oltiin hiljaa ja vain ihasteltiin maisemia. Huipulla annoin kantorepussa olleelle minireissaajalle suukon ja ajattelin, että melkoinen paikka ensimmäiselle vuorenvalloitukselle minireissaajan kanssa.
Pilatuksella on kaksi hotellia ja ravintolaa. Mikään turistipaikka tämä ei kuitenkaan ole. Maisemaravintolan hinnat olivat itse asiassa yllätävän kohtuulliset tällaiseksi paikaksi. Maisemaravintolassa lounastaessa ehdin miettiä, että eipä olisi kummoinen näkymä aamulla hotellihuoneen ikkunasta, jos täällä yöpyisi. Aamulla hörppisi aamukahvia parissatonnissa ja elämä hymyilisi (eikä olisi sumuinen sää). Jos olisi todella reipas niin ensin voisi vaeltaa ylös Pilatukselle Alpnachstadista, käydä sen jälkeen vähän riippuliitämässä (mikä näytti olevan suosittu harrastus seudulla) ja sen jälkeen nauttia vielä maukkaan illallisen maisemaravintolassa.
Pilatus on oivallinen kohde puolipäiväretkikohteeksi. Jos haluaa vaeltaa, syödä pidemmän kaavan mukaan tai kokeilla huisin näköistä riippuliitämistä niin päiväkin hurahtaa helposti maisemia ihastellen. Pilatukselle kannattaa ehdottomasti mennä kirkkaana päivänä, jolloin maisemat ovat parhaimmillaan.
Nyt kun reissusta on kohta jo (!!) kuukausi, niin tuntuu ihan epätodelliselta, että oltiinko tosiaan noin hienoissa maisemissa? Tuntuu, etten osaa edes hehkuttaa kuinka siistiä oli. Voisinko vaan lähteä takaisin?